torstai 22. elokuuta 2013

Ruusujen lumoissa

Kukista olen aina rakastanut eniten ruusuja. Ne eivät ole aina helppoja kasvattaa, vaativat vaivannäköä ja joskus talvi vie ne mennessään. Mutta kuinka ne palkitsevat kukinnallaan suotuisan syksyn ja talven jälkeen hyvin hoidettuina!
 
 
Ryhmäruusut ovat intohimoni ja ensimmäisen Nina Weibull -penkin olen tainnut istuttaa vuonna 2000. Ruusut menestyivät erittäin hyvin entisen asuntomme etelänpuoleisella seinustalla. Yksi tai kaksi juurta saattoi kuolla talven aikana, mutta ruusut kukoistivat aina loppukesästä. Nina Weibull onkin melko talvenkestävä ja myös taudinkestävä. Kirvathan ruusuista pitävät, mutta mäntysuopaliuoksella niistäkin pääsee luonnonmukaisesti eroon.

Rosa Nina Weibull
 
Rosa Nina Weibull

Nina Weibullia istutin nykyisenkin kotimme eteläseinustalle muurikivellä reunustettuihin penkkeihin. Paikka ei ole ollut aivan yhtä suotuisa ja juuria on joutunut vaihtamaan tiheämpään, mutta edelleenkään en noista luovu.
 
Rosa Nina Weibull
 
Rosa Nina Weibull
 
Viime kesä ja syksy olivat erittäin kohtalokkaita ryhmäruusuille märkyytensä vuoksi. Pihassani on noin 30 ruusua ja niistä kaksi taisi jäädä eloon viime talven jälkeen. Kuulin kyllä varoituksia siitä keväällä, että ruusunjuurista voi olla pulaa puutarhamyymälöissä, mutta pitihän tuota yrittää katsoa josko ne sieltä vihertyisivät. Kovan etsinnän jälkeen löysin Nina Weibullin taimet noin sadan kilometrin päästä kotoani. En tiedä eivätkö nuo juuret olleet kovin laadukkaita, koska näistä uusistakaan juurista kaikki eivät lähteneet kasvamaan. Eli tämä on yli kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun Nina Weibull -penkkini eivät kukoista runsaalla kukinnallaan. Tein heinäkuun lopussa sen ratkaisun, että istutin väleihin kesäkukkia, vaikka eiväthän nuo kesäkukat enää täyteen kasvuvauhtiin ehdikään. Ensi vuonna sitten uudella yrityksellä ruusuja kasvattamaan.
 
 
Toinen ruusututtavuuteni oli maanpeiteruusu Mirato. Ihastuin sen runsaaseen ja rentoon kasvutapaan ja se on myös erittäin tuottelias kukkien suhteen. Tätäkin minulla oli jo entisellä asunnolla ja nykyiseen istutin niitä tuivioiden väliin. No, talvi vei nekin mennessään ja paikkaavia taimia en löytänyt mistään. Tilalle laitoin toista vaaleanpunaista pystympikasvuista ruusua, mitä satuin puutarhamyymälästä löytämään. Luulisin sen olevan Bella Rosa, mutten ole varma. Tuivioiden lisäksi olen päästänyt runsaasti kukkivan lumikärhön menemään myös maata pitkin ruusujen väliin.

Rosa Mirato


Rosa Mirato

Bella Rosa

Bella Rosa

Bella Rosa
 
Yhdellä seinustalla minulla on ollut tuivioiden ja ohotanmarunoiden takana kymmenisen kappaletta kanadalaista Rosa Hope for Humanitya. Kanadalaiset pensasruusut ovat paljon kestävämpiä kuin jalostetut ryhmäruusut, koska ne ovat omajuurisia. Viime kesänä näihin ruusuihin tuli mustalaikkutautia ja märkyys ja talvi veivät nämäkin mennessään. Yksi niistä jäi eloon ja siirsin sen kasvien "kaatopaikkapenkkiini". Hope for Humanity ei tahdo pysyä pystyssä ilman tukea.

Rosa Hope for Humanity

Rosa Hope for Humanity

Rosa Hope for Humanity

 Hope for Humanityn tilalle istutin Rosa Prairie Joyn, jonka pitäisi olla erittäin terve ja talvenkestävä lajike (talvenkestävämpi kuin Hope for Humanity). Ruusurivistön kukkien väri muuttui tosin verenpunaisesta vaaleanpunaiseksi. Nuo ruukkutaimet olivat täynnä nuppuja jo ostaessani ne ja kukkiva kauniisti. Nyt ne ovat päässeet kunnolla kasvuvauhtiin ja pian aukeaa taas suuri määrä nuppuja. Tähän saakka olen ainakin ollut tyytyväinen tuohon lajikkeeseen, toivottavasti ne menevät hyvin talven yli.

Rosa Prairie Joy

Rosa Prairie Joy

Rosa Prairie Joy

Rosa Prairie Joy

Rosa Prairie Joy

 Yhdessä kukkapenkissä minulla on tyhjää kuorikatteella peitettyä tilaa keltaisten päivänliljojen takana. En ole keksinyt mikä monivuotinen puu/pensas siihen sopisi, joten tänä vuonna istutin siihen rungollisen Friesia tertturuusun. Friesiassa on todella kauniit ja suuret kukat ja ne tuoksuvat ihanasti. Täytyy ensimmäistä kertaa yrittää talvettaa rungollinen ruusu varastossa. Aiemmin olen yksinkertaisesti heittänyt ne menemään syksyn tullen.

Rosa Friesia

Rosa Friesia

Rosa Friesia

Olen lähes joka vuosi istuttanut yhteen suureen ruukkuun kesäkukkien seuraksi ryhmäruusun ja olen tykästynyt tähän kokonaisuuteen. Yleensä istutan siihen valkoisen ruusun ja tänäkin vuonna kesäkukat (daalia, siniviuhka ja lumihiutale) saivat seurakseen Schneewittchenin, joka on kukkinut todella runsaasti. Täytyy yrittää saada sekin talvehtimaan varastossa.

Rosa Schneewittchen

Rosa Schneewittchen


Rosa Schneewittchen

Rosa Schneewittchen

Kanadalaisille pensasruusuille olen antanut kovasti kompostia tänä vuonna ja ovat tuntuneet pitävän siitä. Lisäksi käytän ruusuille ruusulannoitetta kasteluveteen sekoitettuna. Yritän myös pitää huolen siitä, että kukkineet kukat tulee leikattua pois ja koko tertun kukittua leikkaan varren ensimmäisen viisilehtisen lehden yläpuolelta. Talvisuojaus minulta meinaa unohtua, mutta yleensä ruusut ovat talvehtineet hyvin koska penkeissä ei pääse normaalina sadesyksynä vesi seisomaan ja istutan ruusujen jalonnuskohdan syvälle maahan (voi olla että joskus turhankin syvälle, koska kasvuunlähtö on joskus hidasta keväällä).

Elokuun ensimmäisenä aamuna yökaste oli kutonut kaunista helminauhaa ruusun lehtien ympärille.

  


 

 
“But he who dares not grasp the thorn
Should never crave the rose.” 
 
Anne Brontë


Tervetuloa blogini lukijoiksi Irma ja Kaislahelmi! 

2 kommenttia:

  1. Sinulla on upeita ruusuja. Luonto tekee upeita ihmeitä, kuten tuo kastehelmien rivistö. Nina Weibullin lisäksi vaaleanpunainen Kimono on osoittautunut erittäin talvenkestäväksi. Minä olen käyttänyt ruusuja ruukkuistutuksissa siten, että siirrän ne syksyllä maahan. Ovat kyllä ehtineet juurtua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Täytyypä tutustua tuohon Kimonoon.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥