lauantai 28. syyskuuta 2013

Elämäni ensimmäinen korvapuusti!

Kyllä, oikein luit. Elämäni ensimmäinen korvapuusti sanan kaikessa merkityksessä (poislukien korvapuustien syönti). En ole koskaan oppinut leipomaan hyvää pullaa ja siitä syystä sitä ei tule oikeastaan koskaan tehtyäkään.
 
Olen jo pitkään haaveillut keittiön monitoimikoneesta ja katsoessani Koko Suomi leipoo -ohjelmaa jouduin mainoksen uhriksi ja päädyin googlaamaan siellä käytössä olleita (ja mainostettuja) Obh Nordican Hercules -monitoimikoneita. Seuraavana päivänä menin Prismaan ruokaostoksille ja löysin itseni kodinkonehyllyjen välistä ja kuinka ollakaan, tuo malli oli poistumassa heidän valikoimastaan ja siinä oli -20% hintalappu päällä. Niinhän se lähti mukaan, olkoon vaikka hyvin paljon myöhästynyt syntymäpäivälahja itselle. ;)
 
Minulla on selkä vihoitellut jo pari viikkoa, enkä siitä syystä ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi. Istuminen varsinkin on täyttä tuskaa. Sen verran sain tänään potkittua itseäni liikkeelle kipu-itsesääli-kurjaolo -kierteestä, että päätin testata uutta monitoimikonetta niinkin hurjalla ajatuksella minulle, että leivon pullaa. Tässäkin astuin niin mukavuusalueeni ulkopuolelle, että päätin tehdä korvapuusteja, joita en tosiaan ollut koskaan aikaisemmin tehnyt.
 
Neitin kanssa muotoilimme korvapuustit yhdessä ja ainakaan kaikki niistä ei ole niitä maailman kauneimpia, mutta hyvältä ne maistuivat! Tällaisella monitoimikoneen mukana tulleella ohjeella tällainen pullapeukalotonkin onnistui:


Korvapuustit
 
4-5 dl maitoa
1 pala (50 g) tuorehiivaa
1 rkl jauhettua kardemummaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria
n. 12 dl vehnäjauhoja
150 g huoneenlämpöistä voita
 
Täyte:
100 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
2 rkl kanelia
Voiteluun kananmunaa
raesokeria
 
Kaada kädenlämpöinen maito kulhoon ja murenna sekaan tuorehiiva. Sekoita taikinakoukulla. Lisää kardemumma, suola ja sokeri ja sekoita. Lisää sekaan jauhoja pari desiä kerrallaan. Kun noin puolet jauhoista on lisätty, tipauta taikinaan paloiteltu rasva muutamassa erässä. Vaivaa tasaiseksi. Alusta jauhoja lisäten, kunnes taikina tuntuu käsin koitettaessa napakalta, mutta pehmeältä. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (n. 40 min).
 
Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahtia ja kauli 30x40 cm:n suuruiseksi levyksi. Levitä levylle puolet rasvasta, sokerista ja kanelista. Kääri rullalle ja käännä sauma pöytää vasten. Leikkaa rullasta vinottain kolmion mallisia paloja. Nosta palat leivinpaperoidulle pellille leveä puoli alaspäin. Paina peukaloilla pullan päältä pohjaan asti. Jätä kohoamisvaraa pellille. Peitä korvapuustit liinalla ja valmista lopputaikina samoin. Kohota korvapuustit kaksinkertaiseksi. Voitele kevyesti vatkatulla munalla ja ripottele pinnalle raesokeria.
 
Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 10-15 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita tai kiertoilmalla 200 asteessa molemmat pellilliset samaan aikaan. (Minä jouduin laskemaan uunin lämpötilan 200 asteeseen ja siinäkin riitti noin 10 minuuttia, nimittäin ensimmäinen pellillinen tummui liikaa.)

6 kommenttia:

  1. Herkullisen näköisiä korvapuusteja, Minäkin eilen leivoin sämpylöitä,tänään nostelin daalian
    juurakoita maasta ylös kuivumaan ja varastoimaan talveksi Hyvää sunnuntaipäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on daaliat vielä maassa. Meneeköhän juurakot pilalle jos kasvusto on jo paleltunut vai vieläkö ehtii nostaa ylös?

      Poista
  2. Oikein herkullisen näköisiä puusteja! Minä en koskaan saa korvapuusteja kovin kauniin näköisiksi, mutta hyvin tekevät kauppansa. Leipomisessakin harjoitus auttaa, jollei nyt ihan mestariksi tee, niin ainakin kehittää taitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuhan se on parasta kun voilla leipoo ;)

      Poista
  3. Hyvännäköisiä puusteja tuli ja niinhän se on, että työ tekijäänsä neuvoo ja vain tekemällä oppii. Toivottavasti selkäkipusi on jo hellittänyt. Itse kuljin selkäkipujen vuoksi kymmenen vuotta kiropraktikolla ja harrastin kaikkea liikuntaa laidasta laitaan ilman huomattavaa apua, kunnes mieheni osti minulle kuntosaleillakin käytettävän hyvän soutulaitteen ja se avulla sain selkäni kuntoon. Soutua joudun tosin harrastamaan lopun ikäni, jotta selkä pysyy kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä selkä vieläkin mutisee. On tosin hiukan parempi. Olen yrittänyt istua mahdollisimman vähän ja sitten venytellä. Nähtävästi jumissa olevat pakaralihaksetkin tekevät ongelmia selälle. Joskus kauan sitten kävin soutu-spinning -tunneilla, se oli itse asiassa ihan kivaa. Täytyypä selvittääkin löytyykö kaupungista vielä sellaisia tunteja. Kiitos vinkistä!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa ♥