lauantai 14. syyskuuta 2013

Jotakin muuta kuin pihalla kyykkimistä

Hups, mihin tämä viikko meni! Juuri oli viikonloppu ja työviikon alku ja taasen ollaan viikonlopussa. Työviikkona mennyt viikko on ollut melko raskas ja puhti on ollut melko lailla pois loppuviikosta. Mutta tällaista se elämä joskus on. Onneksi nyt on lauantaiaamu ja edessä viikonloppu ilman mitään erityisiä suunnitelmia!
 
Sää on ollut menneelläkin viikolla mitä parhain ja silloin kun olen pystynyt olen yrittänyt ottaa siitä kaiken irti käymällä moottoripyöräilemässä pikku lenkkejä aikataulujen salliessa. Olen yrittänyt käydä muiden moottoripyöräilijöiden kanssa maanantai- ja torstai-iltaisin yhdessä ajelulla silloin kun olen pystynyt, koska yksin ei usein tule lähdettyä muuten vain ajelulle. Matka on suunnannut lähialueille, yleensä luonnonkauniisiin kohteisiin noin 40-80 kilometrin päähän kotoa. Yksi mieleen jäänyt minulle entuudestaan tuntematon paikka oli Kimo Bruk Oravaisissa. Museoviraston sivustolta löytämäni tiedon mukaan Oravaisten masuuni oli 1700-luvun lopulla Fiskarsin masuunin rinnalla Suomen suurin takkiraudan tuottaja. Raudanjalostus päättyi Kimossa 1890-luvulla.
 
 
Ajatus harhautui nyt useita viikkoja taaksepäin, joten palataanpas menneeseen viikkoon. Maanantai-iltana ajoretkemme suuntautui Emetin tanssipaviljongille Alaveteliin. Sää oli aivan upea ja osallistujia tuli paikan päälle ympäri maakuntaa ennätysmäärä (ainakin eniten mitä itse olin tänä kesänä nähnyt). Moottoripyörien määrän pystyi varmaankin laskemaan kolminumeroisena lukuna.
 
 
Torstaiaamuna työpäivä alkoi matkalla naapurikaupunkiin ja ajattelin, että otan kauniiksi luvatusta päivästä kaiken irti ja lähden matkaan moottoripyörällä. Aamu-usva oli todella sankka ja tein heti päätöksen, että valitsen reitiksi rantatien, jossa on 80 km/h nopetusrajoitus, jotta tarvittaessa jarrutusmatkat ovat lyhyemmät. Ilma oli niin kostea, että sain pyyhkiä kypärän visiirin kosteudesta puhtaaksi vähintään kilometrin välein, jotta näkyvyys paranisi. Visiiriä avatessa tuntui, kuin joku olisi spraypullolla suihkuttanut vettä kasvoille, joten tästäkään ei ollut apua.
 
Toisaalta matkanteko oli hiukan pelottavaakin, sillä tiesin että edessä on auto, mutta sitä ei vain näkynyt. Täytyi myös toivoa, ettei mikään eläin hyppää tielle eteen tai auto tule sivuteiltä näkemättä muuta liikennettä. Ristiriitaiseksi matkanteon teki se, että kaikki oli tuossa usvassa niin kaunista. Maiseman ja usvan väri vaihtui aurinkoisesta säästä kesäisen vihreään, välillä sankkaan savuisen väriseen usvaan ja myös jäänsinisen väriin. Rantatietä kun ajoin, niin meren äärellä siltojen kohdalla sumu meni niin sankaksi, että näkyvyys oli lähes nollassa. Perille päästyäni vasemman käden hansikas oli litimärkä visiirin kosteuden pyyhkimisestä. Tältä näytti Pietarsaaren vesitorni puoli yhdeksän aikaan aamulla (usva ei toki ollut keskellä kaupunkia niin sankka kuin kaupungin ulkopuolella).
 
 
Moottoripyöräkortti minulla on ollut 16-vuotiaasta saakka, mutta välillä meni kymmenisen vuotta ilman tätä harrastusta. Vajaa kymmenen vuotta sitten ostin tällaiselle 163 cm lyhyelle, "persjalkaiselle" naiselle sopivan custom-pyörän, Yamaha Virago 535:n. Se oli oikein mukava kaupunkihupilainen, mutta eihän se mikään pitkän matkan pyörä ollut. Minulla on ollut se käsitys, että paljon muullaiseen ei näillä jalkojen pituuksilla ole mahdollisuuksia, mutta alkukesästä uskaltauduin koeajamaan maahantuojan esittelyssä isompaa matkapyörää ja tästä innostuneena kävin ostamassa muutaman vuoden käytetyn pyörän Oulusta. Vaikka penkin laittoi alimpaan mahdolliseen asentoon, pysähdyksissä olo oli melko epävarmaa, sillä kaksi ja puolisataakiloa painavaa pyörää pidin pystyssä vain päkiöillä. Käytin pyörää verhoomossa, jossa penkistä vuoltiin hiukan täytettä pois ja kävin ostamassa kunnon bootsit, joissa oli sentin verran pohjaa ja puolet enemmän kantaa. Nyt ajaminen on huomattavasti mukavampaa. Edelleen pyörän joutuu toki peruuttamaan taluttaen, mutta muutoin ajo onnistuu hienosti ihan penkin päältä ;)
 
Suzuki GSF 1250SA Bandit ABS, vm. 2010
Se tuossa moottoripyöräilyssä on niin upeaa (vaikka niskat saattavat jumittua ja sormet puutua), että pää tyhjenee kaikista huolista heti matkan alettua ja mistään stressistä ei ole tietoakaan kotiin palatessa.
 
Eilen illalla järjestettiin muuten Kokkolassa Kaupan ja kulttuurin yö -tapahtuma. En ole aiemmin tähän osallistunut, mutta mielestäni tapahtuma oli erittäin hyvin onnistunut. Ihanan lämmin sää ja ihmisiä liikkeellä sankoin joukoin. Joissakin kaupoissa joutui ostokset jättää tekemättä ihan siitä syystä, ettei mahtunut joukkoon tai ei jaksanut jonottaa. Kaduilla oli erilaisia kojuja, tapahtumia ja tempauksia. Hotelli Kokkolassa olivat käsityöläiset kokoontuneet myymään tuotoksiaan. Päälavalla esiintyi mm. upeaääninen Antti Railio ja meidän neidin suosikkina naapurikaupungista tullut hiphop -ryhmä Energy Dancers Pietarsaaresta. Varsinkin yksi näistä nuorista tanssijoista oli niin taitava ja hyväkuntoinen, että ei voinut muuta kuin haltioissaan katsoa tuota tanssia. Kaupat olisivat olleet auki klo 23 saakka, mutta luovutimme neidin kanssa kymmenen aikaan. Olihan eilen illalla pakko yhdessä puutarhamyymälässäkin käydä ihastelemassa syksyn istuksia. Tässä kuva mielestäni erittäin kauniista syysistutuksesta.
 
 
Aurinkoista viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Moottoripyöräily on hieno harrastus. Hattua nostan sinulle ja kaikille muillekin rohkeille naisille, jotka itse uskaltavat pyörän sarviin tarttua. Minä ihailen toisten ajoa, itse en vielä sinua lyhyempänä ole edes uneksinut ajavani pyörällä. Kyydissä olen joskus vuosia sitten sujuvasti kyllä istunut, kun miehellä oli pyörä :) Hienoja reissuja tuollaiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella nautinnollista! Kyllä niitä sopivia custom-pyöriä löytyy minuakin lyhyemmille ;)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa ♥