maanantai 16. syyskuuta 2013

Kameran kanssa puutarhassa

Töistä kotiin tullessani ajattelin, että lähden ulos kuvaamaan syksyn punertamia lehtiä. Valokuvausreissut (vaikkakin omaan puutarhaan) joskus yllättävät: pihalle astuessani näin suloisen siilin lenkkeilevän ojan toisella puolella pitkin pururataa. Itse asiassa se ei enää nykyään ole pururata vaan lähinnä heinäpolku, joka niitetään kerran kesässä. Talvella siinä tosin on hoidettu hiihtolatu.
 
Otin muutaman kuvan siilistä ojan toiselta puolelta ja sitten lähdin seuraamaan sitä pitkin pururataa. Hetken kuluttua siili kurvasi metsään ja se antoi minun seurata perässä hyvin lähellä. Parissa kohtaa pääsin kuvaamaan sitä edestä päin ja se antoi minun kuvata alle metrin etäisyydeltä eikä ainakaan näyttänyt pelkäävänsä. Muistikortille tuli ikuistettua sekä kielen lipomista että vinhaa kyljen rapsutusta tassulla. Hetken kuvattuani jätin siilin sitten rauhaan jatkamaan omia puuhiaan.
 
Takaisin kotipihalle palatessani oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia yksinäisistä, ylväästi pystyssä olevista apilankukista.
 
 
Syksyisen värityksen saaneiden lehtien sijaan huomasinkin kuvaavani edelleen kauniisti kukkivia perennoja sekä yksivuotisia ruukkuistutuksia. On tämä syksy ollut niin upean lämmintä aikaa eikä uskoisi useimpien kukkien olevan tähän aikaan vuodesta vielä lähes täysissä voimissaan.
 
Ryhmäruusut ja dahliat sulostuttavat vaaleanpunaisen ja roosansävyisillä kukillaan.
 

 
Loppukesästä penkintäytteeksi istuttamani kesäkukat ovat oikeastaan nyt vasta päässeet vauhtiin. Kaikki Nina Weibull -ruusuni eivät lähteneet kasvamaan uusien juurien istuttamisesta huolimatta. Nyt penkissä on siis punaista, sinistä ja valkoista.
 
 
Rungollinen Friesia tekee edelleen hurmaavia, suuria kukkia, jotka tuoksuvat ihanasti. Maljaköynnös ja lumihiutale eivät ole olleet moksiskaan viileistä öistä. Lumikärhö kukkii erittäin runsaasti ja päivänliljatkin tekevät vielä joitakin kukkia.
 
 
Maksaruohot kukkivat kauniinvärisinä ja tummanlila kurjenmiekkakin puski vielä yhden kukan näin syksyn kunniaksi. Valkoinen syyskrysanteemi on alkanut muuttamaan kukkiaan kauniin liloiksi ja ovat nyt kaksivärisiä.
 
Löytyihän puutarhasta joitain syksyn värejäkin. Tuomen punaiset lehdet ja oranssia väriä maisemaan tuovat samettikukat sekä poimimattomat tyrnit. Äiti on ollut kovasti apuna tyrnien poimimisessa, sillä poiminta on todella hidasta. Pahalta näyttää, että osa jää pensaisiin mikäli en lähipäivinä niitä ehdi poimimaan. Tyrnit alkavat olemaan kohta ylikypsiä ja kohta saattaa lähistöllä lennellä hiprakassa olevia pikkulintuja... 
 
Oikein mukavaa viikonalkua!

5 kommenttia:

  1. Kuvistasi päätellen ei voisi mitenkään kuvitella elettävän syyskuun puolta väliä - tai vähän jo ylikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. On kyllä uskomattoman hienot kelit edelleen.

      Poista
  2. Täältä löytyy aina paljon kaunista katseltavaa. Ihanat siilikuvat.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia hauska siili,ja kauniita kukkia:)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥