lauantai 21. syyskuuta 2013

Töitä ja kissanetsintää, hiukan myös käsitöitä

Hupsista, mihin tämäkin viikko meni? Koko viikko on mennyt jotenkin sumussa, nimittäin töissä on riittänyt kiireitä ja sitten meidän rakas Manu-kissamme on hukassa. Maanantai-iltapäivän jälkeen Manua ei ole näkynyt ja jotenkin nyt on paha kutina, että jotakin on sattunut. Manu ei ole koskaan ollut yötä poissa kotoa ja hänellä on vain tapana kulkea naapuripelloilla hiiriä metsästämässä. Viikko on kissaa huudeltu pitkin maita ja mantuja ja ojanvarretkin on koluttu. Sosiaalisessa mediassa on kuvia jaettu ja lähialueen postilaatikoihin kyselyjä tiputeltu. Mutta mitään ei kuulu ja pahintahan on se epätietoisuus. On se uskomatonta, kuinka tärkeäksi ihmisille kissa tulee. Tällaisina hetkinä sen huomaa kun rintaa puristaa ja tekee pahaa. No, toivotaan edelleen parasta.


On tässä iltojen hämärtyessä ehtinyt hiukan tehdä käsitöitäkin. Aloitin maton virkkaamisen ja siitä on tarkoitus tulla suorakaiteen muotoinen matto, joka on tehty kolmesta neliöstä. Ajatuksena oli, että ulommaiset neliöt ovat tummanharmaita ja keskimmäinen valkoinen. Kun sain ensimmäisen kerän virkattua tummanharmaasta kuteesta huomasin, että leveyttä olisi pitänyt tulla vielä muutamia kierroksia. Jos joudun molempia värejä ostamaan vielä kaksi vyyhtiä, niin matosta tulee jo aika lailla arvokas. Vaihtoehtona on nyt joko se, että teen nämä pienemmät neliöt ja haen sitten yhden harmaan vyyhdin vielä lisää, jolla kehystän tuon suorakaiteen muotoisen maton. Toinen vaihtoehto, joka ehkä tuntuu tällä hetkellä paremmalta on se, että unohdan suosiolla valkoisen osuuden ja haen harmaata kudetta lisää. Valkoisesta voi vaikka tehdä sitten pienen pyöreän maton. Saa nähdä miten tämä etenee.



Olemme pitkään puhuneet kavereiden kesken "ompeluseurasta" eli keräännyttäisiin säännöllisin väliajoin kutomaan jotakin hyvässä seurassa. Eilen illalla saimme homman käyntiin ja istuimme skumppapullon ja kutimien ääreen naurun säestäessä puikkojen kilinää. Mukavaa oli ja tätä täytyy ehdottomasti jatkaa! Ensimmäistä proggista lähdettiin tekemään "tiikerilangasta", yksi teki kaulahuivia muut kämmenikkäitä. Eipä yhdessä illassa pitkälle päästy, mutta eipä se työn tulos ole pääasia, se on lähinnä sivutuote.


Mukavaa syksyistä viikonloppua!



6 kommenttia:

  1. Toivottavasti Manu löytyy terveenä! Epätietoisuus on ihan pahinta.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Manu tulee terveenä takaisin kotiin. Miten kamalaa olisikaan, jos meidän Juuso katoaisi.
    Eräällä ystävälläni on ompelukerho, joka kokoontuu kerran viikossa, vuorollaan kunkin osanottajan kotona. Ensin ruokaillaan ja sen jälkeen istutaan käsitöiden kanssa parantamassa maailmaa. Pääsin mukaan piiriin, mutta keväällä jäin jälleen pois, koska äitini sairastelu vaatii minulta nopeitakin lähtöjä häntä kuskaamaan. Aluksi tuon yhteisen ruokailun piti koostua helposta kotiruuasta, mutta pikkaisen siihen on tullut kilpailumeininkiä. Tietenkin on kiva tehdä ruokaa ja leipomuksia vieraille, mutta sitten kun elämässä on muutenkin kiirettä, kivojen ruokaideoiden etsimisestä saattaa tulla liikaa paineita. Minulle voisi riittää jokin pikkupurtava käsitöiden lomassa. Katsotaan, milloin ja missä muodossa lähden jatkossa mukaan.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti on manu jo löytynyt,surulista jos on käynyt pahempaa.

    VastaaPoista
  4. Kyllä se valitettavasti näyttää pahasti siltä, että Manu on jäänyt viimeiselle reissulleen :(

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥