torstai 5. syyskuuta 2013

Tyrnejä poimimassa

Nyt se sitten alkoi, nimittäin tyrnien poimiminen. Piikkeihin tottuu poimiessa yllättävän nopeasti, mutta ennenkuin hidas ja työläs poimiminen alkaa tympäisemään, alkaa ihoa ja kynsinauhojen alustoja kirvelemään. Jostakin syystä iho menee aina rikki (tai on jo valmiiksi) tyrnejä poimiessa ja niistä lähtevä mehu kirvelee tosissaan käsiä. No, niin kävi tänäänkin. Tottumattomana poimimaan tänä syksynä sain jo puolen litran poimimisen jälkeen lähteä pesemään käsiä ja laittamaan laastaria muutaman päivän vanhaan avohaavaan.
 
 
 
Tyrnipensaamme ovat nelisen vuotta vanhoja ja ovat tehneet jo toisesta vuodesta lähtien mukavasti marjoja, viime ja tänä vuonna mielestäni paljon kokoisikseen ja vieläkin on pakkasessa viime vuotisia marjoja käyttämättä. Tosin ne pitäisi kyllä kohta käyttää, sillä tyrnistä häviää c-vitamiini vanhetessaan (tosin muistakin marjoista). Tyrni säilyy parhaiten pakastimessa kokonaisena ja teen siitä mehua tarpeen mukaan. Mehu ei säily jääkaapissa kuin viikon verran, joten suuria määriä ei kerralla kannata tehdä.
 
Meillä on tyrnit istutettu niin, että poikapensaasta idän suuntaan on yksi tyttö ja samoin etelään päin. Yleensähän suositellaan, että kolmea tyttöä kohden olisi yksi poika. Tyrnit suositellaan myös istutettavaksi riviin pölytyksen takaamiseksi. Meillä nuo kahdessa eri ilmansuunnassa olevat tytöt ovat pölyttyneet erittäin hyvin. Tyttöjen piti olla samaa lajiketta, mutta omasta mielestäni kasvutapa ja marjojen värit ovat niin erilaiset, että niiden täytyy olla eri lajikkeita.
 
 
Tyrnien poimimisesta tekee mukavaa se, että vieressä on kukkapenkki, jossa voimakkaasti tuoksuvat liljat kukkivat edelleen. Ulkona noiden tuoksusta nauttii (toisinkin kuin sisällä tuoksun ollessa liian voimakas). Nyt viimeisenä ovat muutamat valkoiset liljat alkaneet kukkimaan.
 

 
 
Nyt kun tyrnien poiminnan on saanut alkuun niin tietää kyllä mitä tekee seuraavien viikkojen illat ja viikonloput. On se poimiminen sen verran työlästä, mutta myös sen arvoista. Hankalimpia poimittavia ovat nuo oksien juurissa/väleissä olevat tiiviisti vierekkäin kasvaneet marjat.
 

Tyrnien ja mansikoiden välissä on istutettuna iisoppia (näkyy alla olevass kuvassa taustalla). En ole tuota yrttiä koskaan käyttänyt ruoanlaittoon, mutta se kukkii kauniisti ja pitkään. Aiemmin se on kerännyt paljon neitoperhosia ympärilleen, mutta jostakin syystä niitä ei tänä kesänä ole näkynyt.







 
Ensimmäisestä puolesta litrasta tyrniä tein heti tuoretta mehua. Tämän jälkeen tyrnit menevät pakkaseen ja täytyy käyttää vanhat pois. Mehun teen aina keittämättä ja se juodaan raakamehuna shottien tapaan. Näin c-vitamiini ei häviä niinkuin keitettäessä ja saa aimo annoksen c-vitamiinia kerralla. Aamuisin tällainen shotti ennen kouluun ja töihin lähtöä on todella virkistävä ja ennen kaikkea se on hyvää. Meillä tosin syödään talvisin myös jäisiä marjoja suoraan pakkasesta 3-5 kpl kerralla. Melko hyvin ovat flunssat pysyneet viime vuosina poissa (en sitten tiedä johtuuko tästä).
 
Mehua tehdessäni laitan sulat marjat joko tehosekoittimeen tai survon sauvasekoittimella. Sitten valutan mehun pariin otteeseen siivilän läpi, jotta lähes kaikki siemenet ja kuoret saadaan pois. Sitten sekoitan mehuun reilusti sokeria, 300 g valmista mehulitraa kohden. Näin nopeasti mehu on valmista käytettäväksi. Huom. mehuun en laita lainkaan vettä, eli juomme sen pieninä määrinä raakana. Pieni määrä tyrnimehua myös appelsiinimehuun sekoitettuna on maukasta. Appelsiinimehuun tyrnimehun voi laittaa myös jääpaloina. Tyrnimehusta tulee myös maukas päällys juustokakulle.
 
Jos haluaa, niin tyrnien "mäskiä" voi vielä keittää ja tehdä siitä esim. kiisseliä. Kiisselistä tulee tosin helposti liian voimakasta eli kannattaa maistaa mehua ennen suurustamista.
 
Tänään tuo pieni määrä tyrnimehua, joka jäi jäljelle nauttimisen jälkeen, pääsi muutama viikko sitten ostamiini söpöihin pulloihin odottamaan "aamuhömpsyjä".
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa ♥