maanantai 21. lokakuuta 2013

Majavan jäljillä

Ennen majavaa metsästettiin sen upean turkin takia. Majavakanta kuitenkin harveni runsaan metsästyksen vuoksi. 1930-luvulla Suomeen tuotiin euroopanmajavia Norjasta ja kanadanmajavia Yhdysvalloista. Majavat ovat kasvissyöjiä ja ravinnoksi kelpaavat monet puuvartiset kasvit, suosituimpia ovat kuitenkin koivu ja haapa. Majava saattaa kasvaa jopa kolmekymmentäkiloiseksi ja on näin Euroopan suurin jyrsijä.
 
Majavat liikkuvat yleensä ilta- ja yöaikaan. Vesi on majavalle luonteva elementti sen ollessa taitava uimari räpylämäisten takajalkojensa ja litteän, melana ja peräsimenä toimivan hännän vuoksi.
 
Syksyisin majavat keräävät talvivarastoja ja patoavat ojia vedenkorkeuden säätelemiseksi. Talttamaisten hampaiden avulla majavat hankkivat ravintonsa ja rakennustavaransa. Vaikka majavan tekemät rakennelmat näyttävätkin risukasoilta, todellisuudessa nämä puista, oksista ja mudasta koostuvat asumukset ovat erittäin tarkasti  tehtyjä. Pesän oviaukko on veden alla, joten sinne kuljetaan sukeltamalla.
 
Majavat liikkuvat ilta- ja yöaikaan. Vesi on majavan elementti ja vedessä sillä on harvoja vihollisia. Räpylämäiset takajalat ja litteä häntä kertovat majavan olevan taitava uimari. Häntä toimii paitsi melana, mutta myös peräsimenä. 
 
 
Viime keväänä kuulimme, että majava on tehnyt patoja Perhonjoesta lähtevään sivupuroon. Kävimme silloin mielenkiinnosta etsimässä paikkaa, mutta lunta oli erittäin paksusti, mikä teki liikkumisesta erittäin raskasta emmekä paikkaa löytäneet. Eilen innostuimme uudelleen patojen etsinnästä ja lähdimme kohti Perhonjokea. Sää oli kaunis ja lunta oli tullut juuri sen verran, että maastossa pystyi kulkemaan kastumatta ilman kumisaappaita. Käveltävä matka tuntui kaksikymmentä kertaa lyhyemmältä kuin viime kevään hangissa tallustellen (huom. hangissa, ei hangilla). Purosta lähtee useita eri sivuhaaroja ja tämä "suistoalue" oli hyvin märkää. Pinta ei ollut tarpeeksi ehtinyt jäätyä, jotta se kantaisi. Näin jouduimme puikkelehtimaan mättäältä toiselle risujen ja puiden välistä.
 
Löytyihän ensimmäinen merkki majavasta! Yksi puu oli kaadettu ja toisen jyrsimistä aloitettu.



 
Niinpä lähdimme rämpimään puron/ojan vieruksia pitkin ja huomasimme, että tässä kohtaa vesi oli erittäin korkealla ja puro oli melko leveä, kun taas alajuoksulla, josta tulimme, vesi nippa nappa virtasi kapeassa ojassa. Tätä "johtolankaa" seuraamalla löysimme kuin löysimmekin pienen padon, jonka jälkeen vesi tuskin virtasi.
 

Lähdimme vielä tutkimaan puron toista haaraa ja sieltä löytyikin toinen, kunnon pato. Majavasta ei tosin näkynyt jälkeäkään, tosin emme me sitä odottaneetkaan.
 

 
Kävelyretki metsään oli kuitenkin mukava ja matkalla autolle ehdin kameralla näpsäistä muutaman kuvan matkaavista joutsenista. Hyvää viikon alkua!
 

 
 
 
 

 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sehän oli oikeastaan kivaa "salapoliisityötä" luonnossa liikkuen. Tulipahan myös itselle hankittua tietoa majavista ja niiden käyttäytymisestä.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa ♥