sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ylläs - huipulla tuulee? Kuvakokoelma Lapista syyslomalta

Kukkolankoski 12.10.2013
Photo: 70-300 mm lens, 20 s at f/20
Olenko ennakoiva? -En.
Olenko suunnitelmallinen? -En.
 
Tällainen minä olen, hetkessä elävä. Tämä näyttäytyy erityisesti lomien suunnittelussa. Moni lomamatka jää tekemättä juuri tämän vuoksi, sillä mitään ei voi suunnitella puolta vuotta etukäteen. Kesällä oli tosin puhetta, että syyslomalla voitaisiin lähteä etelän lämpöön. Puheen asteelle tuokin jäi.
 
Syyslomaviikko oli alkamaisillaan ja niinpä varasin Ylläkseltä Chalets -huoneiston perjantaina puolen päivän aikaan. Lähtöhän oli vasta lauantaiaamuna.
 
Matkaa oli vajaa 600 kilometriä ja hupsista, aikaa kuluikin matkaan noin 9 tuntia! Autossa olleiden miespuolisten henkilöiden mukaan tämä johtui ainoastaan siitä, että naisia on kyydissä. Miesporukalla ei kuulemma paljoa pysähdellä matkalla pohjoiseen. ;) (Noh, ei se mitään, paluu matka kesti noin 11 tuntia, pitihän sitä Haaparannassa pysähtyä sellaisessa nelikirjaimisessa I:llä alkavassa "kyläkaupassa".)
 
Pakollinen, minun toivomani pysähdys oli kuitenkin Torniossa Kukkolankoskella. Tähän halusin pysähtyä kuvaamaan komeaa koskea, josta yllä oleva kuva on otettu.
 
Kukkolankoski 12.10.2013
Photo: 70-300 mm lens, 30 s at f/18
 Huoneisto Ylläsjärven puolella, rinteen juurella oli erittäin siisti ja tasokas. Se oli tosin poikkeuksellinen siihen nähden, mihin Lapissa on tottunut. Yleensä majoitustilat ovat kelo-/puumökkejä, joissa on myös takka. Eipä huoneistossa kuitenkaan paljoa tullut aikaa vietettyä, joten mukavaa oli tulla illalla siistiin, nykyaikaiseen huoneistoon. Tässä Chalets -rakennuksessa oli viitisenkymmentä huoneistoa ja uskokaa tai älkää, olimme syyslomalla nähtävästi ainoat asukkaat rakennuksessa! Tämä ruskan jälkeinen ja hiihtokautta edeltävä aika ei luonnollisesti ole sesonkikautta, mutta tämä oli kuitenkin monelle suomalaisille lomaviikko ja Lapin luonto on kaunista tähänkin aikaan ja aika otollinen luonnossa liikkumiselle. Ylläksellä yrittäjätkään eivät tehneet paljoa sen eteen, että turisteja kiinnostaisi matkailu kyseisenä aikana. Esimerkiksi Ylläsjärven puolella ei ollut yhtään avoinna olevaa ravintolaa. Äkäslompolon puolella  oli yksi ravintola viitenä päivänä viikosta auki. Ylläsjärvellä esimerkiksi rinteiden hotellit ja kylpylä olivat suljettuina. Yhtenä päivänä kävimme tyttären kanssa Levillä kylpylässä ja Levillä oli "elämää" ihan eri tavalla mitä Ylläksen puolella. Mutta me nautimme siitä, että Ylläksellä ja lähimaastossa oli rauhallista oleskella. Ainoa kaipaamamme asia oli se, että yksi nautinto reissussa on ravintoloissa syöminen eikä avoinna olevia ravintoloita paljoa ollut. Mutta saihan ruoan tehtyä omassa huoneistossakin.

Yllästunturi Ylläsjärven puolelta 12.10.2013
Vaellus-/kävelyreissut eivät olleet pitkiä, sillä meidän neiti saa helposti itku-potku-raivarikohtauksia pidemmistä kävelyreissuista. Ensimmäisenä päivänä kävimme kiertämässä Saivonlenkin, jonka pituus on 3 kilometriä. Saivonlenkki kiertää Äkäsjoen ympäristössä. Yöllä oli hiukan pakastanut, joten suolla lampien pinnat olivat jäässä. Aurinko paistoi kauniisti jäätyneen lammen pintaan.



 
Matkalla kuukkelit tulivat tapaamaan meitä. Emme olleet huomanneet ottaa leipää mukaan, mutta niille kelpasi mukana olleet suklaapalat. Tässä kuvassa kuukkeli on saanut suklaata suuhunsa.


Äkässaivo. Saivo on kirkasvetinen ja syvä tunturijärvi tai -lampi.



Äkässaivon rannalla oleva pahta eli kalliopaasi on kymmenen metriä leveä ja korkeimmillaan kolmekymmentä metriä korkea. Seitapahta on ollut saamelaisten vanha palvonta- ja uhripaikka.


 
 
Jalat maitohapoille vievät portaat johtivat Äkässaivon laavulle, jossa paistoimme makkaraa.
 
 




Saivonkierros päättyi tälle Äkäsjoen ylittävälle sillalle, josta seuraavat kuvat on otettu molempiin suuntiin.



Jonkinlaisia ruskan värejä oli maassa vielä nähtävissä.



Paluumatkalla kävimme Äkäsmyllyllä. Äkäsmyllylle on kävellen parkkipaikalta on puoli kilometriä. Siellä Äkäsjoesta purkautuu monihaarainen putous ja paikalle on rakennettu vuonna 1946 edelleenkin toimintakelpoinen vesimylly.

Äkäsmylly 13.10.2013
Photo: 70-300 mm lens, 2.5s at f/7.1
Seuraavana aamuna oli Ylläksellä tullut lumi maahan ja kävimme uudelleen samalla paikalla kuvaamassa. Muutos maisemassa alle vuorokauden takaisesta näkymästä on huomattava.

Äkäsmylly 14.10.2013
Photo: 105 mm macro lens, 4s at f/5.6
 
Äkäslompolossa erään talon pihaan oli tehty hauskan näköinen peikko (tai mikä se olikaan). Materiaaleina oli nähtävästi käytetty risuja ja betonia.


Illalla (13.10.2013) kävimme ottamassa auringonlaskun aikaan kuvia Ylläsjärven ja Äkäslompolon välisellä maisematiellä.


Photo: 70-300 mm lens, 1/3s at f/5.3


Photo: 24-85 mm lens, 1/2.5s at f/20

Maisematiellä puita on valaistu kauniisti kohdevalaisimilla. Valokuvia otettaessa tuo valaistus ei päässyt oikeuksiinsa.


Maanantai oli kylpyläpäivä Levillä pikkuneidin kanssa ja tiistaiaamuna päätimme miehen kanssa lähteä valloittamaan Yllästunturia. Tiesin jo etukäteen, että se on näin rapakuntoiselle todella extremeä, mutta en olisi uskonut kuinka usein sitä joutui pysähtymään ja tasaamaan hengitystä ja poistamaan maitohappoja jaloista.

Ilma oli todella kaunis, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Jonkin verran Ylläsjärven puolella tuuli, muttei häiritsevän paljoa. Osa matkasta oli todella kivikkoista, mutta toisaalta kirkkaanvihreään sammaleeseen peittyneille kiville jalkoja asetellessa vauhti pysyi maltillisena ja jälkeenpäin ajateltuna ne osiot olivat helpoimpia kiivetä.







No tuuleeko siellä huipulla? Ja kyllä. Huipulta ei löytynyt mitään paikkaa, jossa olisi ollut tuulelta suojassa. Lämmin ilma muuttui niin jäätäväksi tuuleksi, että en edes muista että talvellakaan olisi vinkka käynyt niin kovasti kasvoille ja yleensäkin päähän. Vaikka päässä oli lakki ja huppu, niin tuntui ettei niistä ollut mitään apua. Maisemia emme jääneet kovin kauaksi aikaa katsomaan vaan lähdimme nopeasti alaspäin kohti Äkäslompoloa eli toiselle puolelle tunturia mistä olimme lähteneet kipuamaan.


Emme halunneet päästä niin helpolla, että olisimme kävelleet huoltotietä alas. Yritimme etsiä rinteestä mahdollisimman tuulensuojaisen paikan, jota lähdimme menemään alaspäin. Äkäslompolon puoli vasta kivikkoinen olikin. Koko matka oli pelkkää kiveä, isompaa ja vähän pienempää. Puolen välin jälkeen alastulo alkoi sattumaan polviin aivan tosissaan. Jossakin välissä laitoin kameran reppuun ja annoin sen miehelle ja kuinkas ollakaan, muutama metri sen jälkeen pyörähdin mukkelis makkelis kivikkoon. Mustelmia ja nahkanirhaumia lukuunottamatta tästä selvittiin kuitenkin ehjänä.

Kuten näette, sää muuttui täysin toisenlaiseksi kuin mitä se oli ollut toisella puolella tunturia. Aurinko hävisi näkyvistä ja pilvet täyttivät taivaan.




Noin 2,5 tunnin patikoinnin jälkeen olimme tunturin juurella Äkäslompolon puolella ja kappas, näkyvyys oli todella heikkoa ja lunta alkoi satamaan. Oli kyllä melkoiset sään vaihtelut tunturin toiselta puolelta toiselle puolelle parin tunnin sisällä.


Pienestä lumisateesta ja kipeästä polvesta huolimatta lähdimme illalla vielä kävelemään luontopolkua pitkin Kesänkijärvelle toivoen, että vaihteleva sää muuttuisi aurinkoiseksi ja pääsisin kuvaamaan auringonlaskua järvelle. Matkaa parkkipaikalta Kesänkijärven päähän laavulle oli muistaakseni 1,6 kilometriä. Sää pysyi pilvisenä ja lunta satoi vähän väliä, joten maisemat olivat harmaita, mutta toisaalta sellaisetkin ovat kauniita.


Kesänkijärvi ja Kellostapuli
Photo: 24-85 mm lens, 1/1.3s at f/16



Palatessamme autolle oli lähes pimeää, mutta taivas oli seljennyt ja kuu paistoi kauniisti järvelle. Tästä "sinisestä hetkestä" oli pakko vielä pysähtyä ottamaan kuvia.

Kesänkijärvi ja Kellostapuli
Photo: 30s at f/16

Kesänkijärvi
Photo: 30s at f/16
 
Seuraavana päivänä kiersimme maisemia autolla ja kävimme kävelemässä pikkumatkoja kauniisiin maisemiin. Alla on putous Kuerjoella.
 
 


Seuraavaksi kävimme Ylläslompolo -järvellä, jossa oli myös lintutorni ja lähistöllä kota. Järven pinta oli jo lähes kokonaan jäässä.




Innostuimme reissulla koko perhe geokätköilystä ja pari ensimmäistä kätköä on jo korkattu Ylläksellä. Mukavaa, että tytärkin innostuu tällä tavalla luonnossa liikkumisesta. Saa nähdä jatkuuko innostus kotosalla.

Kotiinlähtöaamuna kuvasin huoneiston parvekkeelta kauniin auringonnousun samalla kun tunturit ja metsät olivat peittyneet sankkaan usvaan.


Mahtuihan matkalle myös poroja, varsinkin maisematien varrella niitä oli aina ojanpenkoissa syömässä.



Paluumatkalla tulimme alas Ruotsin puolelta. Kattilakoskella pysähdyimme kuvaamaan. Joesta nouseva kosteus oli peittänyt kasvit aivan uskomattoman paksuun kuuraan.






Tällainen reissu tällä kertaa. Oli kyllä ihanaa käveleskellä luonnossa aivan erilaisissa maisemissa. Kävelystäkin nautti aivan eri tavalla kuin kotiseuduilla. Kerrankin oli matkalla kamera mukana joka paikassa. Tässä on itsellenikin päiväkirjaa ja muistelmia reissusta, mutta toivottavasti myös te nautitte katsellessanne näitä kuvia.

12 kommenttia:

  1. Vau! Upea kuvasarja. Kauniita maisemia, suloiset porot ja hauska peikko. Meillä syysloma on mennyt kotipihaa haravoidessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä ei onneksi ole paljoa haravoitavaa ja jos olisi, niin se olisi nyt lumen alla ;)

      Poista
  2. Hienot kuvat. Syyslomanne on varmaan ollut tosi upea ja mieleenpainuva. Lappi on upea paikka kaikkinensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva loma. Sai tulla ja mennä ilman mitään aikatauluja.

      Poista
  3. Ihania lapinmaisema kuviaL Lappi on kyllä mahtava paikka olen paljon siellä patikoinut aikoinan
    nyt en ole muutamaan vuoteen käynyt. Kiitos näistä kauniista kuvista oli ilo niitä katsella :)

    VastaaPoista
  4. En viettänyt syyslomaa, mutta kuviesi myötä pääsin Lapin reissulle :) Näyttää siellä riittävän tekemistä ja katseltavaa, vaikka lunta ei olisikaan. Moni varmaan liittää Lapin hiihtoon ja lumeen, vaikka onhan siellä muutenkin luonto mahtava.

    Liityn lukijaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aivan parasta palautetta! Hyvä mieli tulee siitä, että joku muu saa nautintoa kuvista. Kiitos ja tervetuloa lukijakseni!

      Poista
  5. Fantastico! Ihanaa että pystyt oivallisesti tehdyn työsi lisäksi saamaan tällaista aikaan!

    VastaaPoista
  6. Tosi upeita kuvia olet reissulta ottanut. On tuttuja maisemia, Kukkolassa tulee käytyä aika useasti Tornioon mennessä. Tänä syksynä käytiin ihan Kilpisjärvellä ja sieltä tullessa käytiin Ylläksellä ajamassa kondolihissillä ja Äkäsmyllyllä. Nämä on aivan ihania reissuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Maisemat ovat kauniita ja vaihtelevia. Tervetuloa blogini lukijaksi!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa ♥