sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lauantai-iltana Perhonjoella

Eilen illalla lähdimme kaveripariskunnan kanssa ulkoilemaan Perhonjoen maastoon, tarkemmin Isokoskelle. Isokoskella (Storforsen) on toiminut 1900-luvun alkupuolella voimalaitos, jonka rauniot ovat vielä jäljellä. Voimalaitos tuotti sähköä silloiselle nahkatehtaalle. Isokoskelle vie Perhonjoen ulkoilureitti (n. 15 km), joka on käytössä ympäri vuoden. Toki lähemmäs pääsee myös autolla. Isokoskella on kota sekä nuotiopaikka, jossa retkeilijät voivat nautiskella joen pauhusta, nuotion lämmöstä sekä eväistä.
 
Joelle johtava metsätie oli hyvin märkä ja kurainen, mutta kumisaappailla siitä selvisi hyvin, kunhan ei liukastellut. Iltapäivä alkoi jo hämärtämään sinne mennessä ja ehdin ennen aivan pimeän tuloa ottaa muutaman valokuvan hyvin pitkillä valoitusajoilla. Tarkennus oli tosin vaikeaa, sillä manuaalitarkennustakaan ei oikein enää nähnyt tehdä. Kuvaan nykyään lähes kaikki kuvat raakakuvina, jotta pääsen vielä vaikuttamaan valotukseen jälkikäteen. Tänään käytin hiukan aikaa siihen, että tein raakakuvasta kahdella eri valotuksella olevat kuvat ja yhdistin ne liukuvärjäyksellä. Muutoin joko taivas olisi palanut aivan puhki ja muut osat kuvasta olisivat olleet liian tummia. Minulla on kyllä vielä paljon opettelemista kuvankäsittelyssä, mutta oppia ikä kaikki. Tässä ennen ja jälkeen kuvat.
 
 
Photo: 24-85 mm lens, 30s at f/11
 

Photo: 24-85 mm lens, 20s at f/16
 
Nuotion teimme sekä avotulipaikalle että kotaan. Makkaranpaiston lisäksi grillasimme vaahtokarkkeja. Vaahtokarkit olivat niin suuria, että puolikaskin olisi riittänyt, sen verran äkkimakeita olivat.
 
Photo: 24-85 mm lens, 2s at f/8
 
Takaisin tullessamme olikin aivan pilkkopimeää. Näillä seuduilla on tänä syksynä liikkunut karhu, joten kuka tietää vaikka se olisi ollut melkein kuiskimassa korvaan, mitään ei olisi nähnyt. Taskulamppujen kanssa suunnistimme kohti autoa.
 
Kotiin tullessamme tytär antoi minulle koulussa puutöissä tekemänsä hyllyn. Hänen mielestään se sopisi hyvin meidän keittiöön.
 
 
Ja niinhän se sopikin! Hyvä käyttötarkoitus löytyi, sillä siihen oli hyvä laittaa pöytätasolla ilman tukea olleet keittokirjat.
 
 
Hyvää isäinpäivän iltaa ja alkavaa työviikkoa!

9 kommenttia:

  1. Kyllä kuvankäsittelyllä saa paljon aikaan. Hienoja kuvia. Varmasti antoisa ulkoilureissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän käsittelemällä huonosta kuvasta hyvää saa, mutta jotakin saa kuitenkin tehtyä.

      Poista
  2. Hyvin olet saanut kuvia muokattua. Kuvankäsittely on ihan kivaa, mutta siihen menee hurjasti aikaa ja sitä pitäisi tehdä usein, jotta taidot säilyisivät muistissa.
    Tyttäresi tekemä hylly on kuin suunniteltu noille keittokirjoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Aikaa kyllä menee, vaikka tekee ihan pientäkin säätöä. Pientä säätöä vaativia kuvia on vuosien varrella kertynyt vaikka kuinka. Samasta kohteesta tulee näin digiaikana otettua vaikka kuinka paljon kuvia ja sitten ylimääräisiä kappaleita ei saa poistettua. Olisi kyllä ihanaa oppia oikeasti käyttämään kuvankäsittelyohjelmia.

      Poista
  3. Upeat kuvat, vedenliike samettimainen, taidat olla ammattilainen ihan.
    Kyllä ovat kivoja nuo retket luonnossa ja tulilla olo :)
    Hyvää uutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Olen kyllä vasta ihan aloittelijaharrastaja, mutta kiinnostus on kova. Hyvää alkanutta viikkoa myös sinulle!

      Poista
    2. Niin ja tervetuloa blogini lukijaksi!

      Poista
  4. Vallan hienot kuvat!! Hyvinhän hallitset kuvankäsittelyn. Se taito olisi kyllä kiva osata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän tuo käsittely on vielä sellaista 9 sormea etsii ja yksi tekee -hommaa. Mutta ohjeita etsiessä aina oppii uutta. Pitäisi vain käyttää ominaisuuksia enemmän, ettei unohtuisi kerran opittu.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa ♥