lauantai 31. elokuuta 2013

Virkattu paperinaru-valokassi




Nyt sitten paljastan, mitä paperinaruvirkkauksestani tuli. Eli virkkasin siitä kassin ja kassin sisään laitoin paristoilla toimivat led-valot. Kassi on kiva koriste näin iltojen pimetessä.

Kassi on helppotekoinen, eikä aikaakaan mene kuin pari iltaa jos ehtii jonkin aikaa istua ja virkata.


Materiaalina käytin paksua paperinarua ja virkkuukoukkuna kokoa 10. Paperinaru on virkatessa siitä hankalaa, että ainakaan minulla käsiala ei pysy koko aikaa samanlaisena ja kassi ei välttämättä ole aivan symmetrinen.
Kassin pohja tehdään virkkaamalla ensin 15 ketjusilmukkaa. Tämän jälkeen ketjusilmukoita lähdetään kiertämään kiinteillä silmukoilla silmukoidan takareunaan virkaten spiraalina. Ensimmäisellä kierroksella lisätään molemmissa päädyissä 3 ks (=30 ks). Seuraavalla kierroksella päädyissä lisätään 2x2 ks (=34 ks). Seuraavalla kierroksella päädyissä lisätään 3x2 ks (=40 ks). Nyt pohja on valmis ja kassia jatketaan virkkaamalla 40 ks kierroksia, kunnes kassi on 25-30 cm korkea. Kassin keskelle lisätään kahvaksi 10 kjs sanka ja jätetään 4 silmukkaa väliin. (10 kjs, 16 ks, 10 kjs, 16 ks). Viimeisellä kierroksella kahvoihin virkataan 16 ks ja muihin silmukoihin ps.

Narua kului vain noin puoli vyyhtiä eli n. 150 g, joten taidanpa jatkaa tekemällä toisen ja tämä taitaa mennä lahjaksi.

perjantai 30. elokuuta 2013

Venetsialaisviikonlopun kukkijoita

On elokuun viimeinen viikonloppu, viikonloppu jolloin alueellamme (ja nykyään melko laajasti koko länsirannikolla) vietetään Venetsialaisia, joka on huvilakauden päätösjuhla. Meilläpäin sitä kutsutaan myös veden, tulen ja valon juhlaksi. Rannat täyttyvät kynttilöistä ja lyhdyistä, kaupungilla on monenlaista ohjelmaa sekä aikuisille että lapsille, ilotulituksista puhumattakaan. Nyt tosin on metsäpalovaroitus ja huomenna puoleen päivään mennessä tiedetään, saako raketteja edes ampua.
 
Vaikka iltojen pimetessä, kynttilöiden syttyessä Venetsialaiset ovat kaunista aikaa, toisaalta tämä viikonloppu tuntuu aina myös hetkeltä, jolloin kesä vaihtuu syksyyn. Säät ovat kyllä suosineet nyt elokuussa ja vieläkin on todella kaunis ilma. Kukatkin nauttivat tästä säästä, kunhan muistaisi niitä kastella näin pitkänä sateettomana aikana. Tässä katsausta vielä kukkiviin kasveihin.
 
Lumikärhöt (Clematis Paul Farges) ihastuttavat sisääntulon edessä runsaalla kukinnallaan. Olen päästänyt ne tänä vuonna menemään myös maata pitkin ruusujen ja tuivioiden väliin.
 

 
 
 
Dahliat ovat myöhäisen istutuksen vuoksi vasta nyt kunnolla kukintavaiheessa.
 

 
 
 
Törmäkatkero yrittää vielä kukkia. Se on todella hitaasti lähtenyt kasvamaan, mutta tekee kauniita kukkia.
 
 
 
Gladiolukset eli miekkaliljat ovat vasta alkaneet kukkimaan. Ne eivät tosin ole aivan täydellisiä: olisiko heinäkuun märkyys vaikuttanut tulevien kukkien ulkonäköön. Mutta ovat ne kauniita kukkia.
 


Liljat ovat nyt parhaimmillaan. Tuoksu on todella huumaava ja leijuu ympäri puutarhaa. Onneksi meillä ei ole koskaan näkynyt liljakukkoja (knock on wood).


 
 
 
 
Härmästä huolimatta syysleimut kukkivat kauniisti. Taas aloin perääntymään mietteissäni hävittää ne. Muistuttakaa minua ensi keväänä että olen luvannut hävittää ne.
 



Verikurjenpolvikin yrittää vielä tehdä näin loppukesästä muutamia kukkia. Se on hauskasti levinnyt siemenistä muutamaan kohtaan melko kauas emokasvista.



Maksaruohot alkavat pikkuhiljaa myös kukkimaan kauniina mattona.



Kuunliljat (Hosta undulata mediovariegata) kukkivat viimeisillä kukillaan.


 
Tämä sipulikasvi oli mukana lilojen kukkien sipulipakkauksessa enkä muista nimeä (enkä yhtäkkiä sitä mistäänlöytänytkään). Aika vaatimattomasti kukkii eikä ole mitenkään rehevä.



Samassa penkissä koristeomenapuun alla minulla on isoja ryhmiä kolmea erilaista ja eri aikaan kukkivaa jaloangervoa. Tämä Astillbe Cattleya on kukkijoista viimeinen.


 
Purppurakeijunkukkaa (Heuchera micr. Palace Purpple) on istutettuna autotallin vierustalle keijunkukan, kurjenmiekkojen, kuunliljojen ja sormivaleangervojen kanssa. Takana näkyy rauhoittavan värinen ja ihanan pehmeän tuntuinen ohotanmaruna. Purppurakeijunkukka on osittain haastava kasvatettava: se ei ole erityisen talvenkestävä, mutta leviää siemenistä. Taimia kuolee usein siitä missä niiden pitäisi kasvaa, mutta muualta penkistä niitä sitten löytyy ja siirtelen niitä kesällä "oikeaan paikkaan". Lehti on kauniin purppuranvärinen ja kukat kermanvalkoiset.


 
Valkoista pensashanhikkia (Dasiphora frut. Abbotswood) olen istuttanut pensasaidaksi ja niitä on kolmisenkymmentä kappaletta. Niitä istutettaessa puutarhalta loppuivat taimet kesken ja en halunnut jäädä ilman, joten ostin toiselta puutarhalta eri lajiketta valkoista pensashanhikkia. Kyllähän tarkkaan katsova huomaisi että kasvutapa on hiukan eri, mutta hyvin ne ovat keskenään sulautuneet. Kukinta on mielettömän runsasta parhaillaan. Pensaaksi aika jännä, että se levittäytyy myös kymmenen metrin säteellä kukkapenkkeihin ja laatoitusten väleihin. Olen joitakin taimia yrittänyt säilyttää, josko niille löytäisi jossakin välissä kivan kasvupaikan.



Ja tokihan ryhmäruusut vielä ihastuttavat kauniilla kukinnallaan.


 
Oikein mukavaa Venetsialaisviikonloppua!

torstai 29. elokuuta 2013

Vielä löytyi puutarhasta mesimarjoja

Pihalla olisi vaikka kuinka rikkaruohojen nyppimistä ja sisällä riittäisi kotitöitä, mutta tänään ei jostakin syystä riittänyt voimia oikein mihinkään niistä, joten tein pienen kierroksen puutarhassa.
 
Olen istuttanut alppiruusun alle mesimarjoja pari vuotta sitten, kaksi molempia lajikkeita jotta ne pölyttyvät. Ne ovat viihtyneet oikein hyvin paikalla ja levittäytyneetkin ihan kiitettävästi ympäri penkkiä. Alppiruusukaan ei ole tykännyt huonoa niistä, mesimarjojen lehtimatto varmaankin pitää kosteuden hyvin maassa.
 
Tuosta penkistä jaloangervojen lehtien välistä pilkisti suuri, makoisan näköinen mesimarja. Eli vieläkin niitä yksittäisiä herkkupaloja valmistuu ja karttejakin näytti vielä olevan. Mesimarjat ovat kyllä älyttömän hyvää herkkua ihan paljailtaan syötäväksi.
 
Eihän noita mesimarjoja niin paljoa tule, että niitä pakastamaan pääsisi. Mies kävi aiemmin, tosin metsästä poimimassa niitä vähäsen ja otettiin omasta puutarhasta täydennystä, niin sain keitettyä hänelle pitkään toivomuslistalla ollutta mesimarjamarmeladia. Tätä sitten laitettiin kaurapuuron päälle. Omasta mielestäni mesimarjan maku muuttuu ehkä turhan voimakkaaksi pelkässä mesimarjasta tehdyssä hillossa, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.



Tässä vielä kuvia kesäkuun puolelta väliltä, kun mesimarjojen kukinta oli parhaimmillaan.



Pian pääseekin (tai joutuu) poimimaan tyrnejä!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Paperinarusta virkaten

Vihdoin olen keksinyt mitä alan tekemään kaapissa olevista paperinaruista. Virkkaus on alkanut, mutta pidän teitä hiukan jännityksessä mitä siitä tulee. Hyviä arvauksia otetaan vastaan ;)


Eilen oli todella kaunis ja lämmin syysilta ja kävimme hiukan joella valokuvaamassa. Tämä kuva on otettu Perhojoesta padon alapuolelta.

Näillä tunnelmilla haluan toivottaa oikein mukavaa keskiviikkopäivää!


Kuva: 24-85 mm lens, 4s at f/16

tiistai 27. elokuuta 2013

Betoniaskartelua

Paikallisessa sanomalehdessä oli kesällä juttu betoniesineistä, joita voi itse tehdä puutarhaan. Sen innoittamana tein kukkapenkkiin pari askellaattaa.
Löysin varastosta pääsiäiseksi ostamiani astioita pääsiäisruoholle, joissa oli sisuksena ohut muovinen vati. Öljysin sen sisäpinnan ja kaadoin betonin astiaan. Betonia sekoitin käsi-/näkötuntumalla eli niin että betoni oli paksua, muttei liian kuivaa. Betoni on sopivaa kun sitä käsin muovaillessa möykky pysyy jonkin aikaa kasassa. Laitoin betonin päälle öljyllä valellun vuorenkilven lehden ja laitoin muutaman pienen kiven painoksi päälle. Seuraavana päivänä betoni oli kuivunut ja laatta irtosi helposti astiasta sekä vuorenkilven lehdestä. Asettelin laatat kukkapenkkiin istutusten väliin, jossa usein kävelen rikkaruohoja poistamassa.



Tästä innostuneena keksin tyttäreni pieneksi jääneet kumpparit, joita voisi käyttää betonityön muotteina. Revin sisävuorin kumppareista irti, öljysin sisäpinnan ja täytin kumpparit betonimössöllä.




Tässäpä on sitten lopputulos vuorokauden kuivumisen jälkeen. Ihan kivat pikkukengät niistä tulivat, tosin betonihan on sellaista, että helposti jää noita koloja ja epätasaisuuksia. Katsotaan viitsinkö joskus siloitella pintaa. Joka tapauksessa pihalle ne koristeeksi jäävät (pitää vain vielä hiukan kastella niitä etteivät kuiva liian nopeaa).





Löysin puutarhamyymälän alennusmyynneistä kivoja varvassandaalin muotoisia askellaattoja. Nyt ne löysivät paikkansa pensaiden välistä kuorikatteen keskeltä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Syksy pukee olohuoneen ja ruokailutilan siniseen

Olen jo muutaman viikon ajan ihastellut Pentikin Sademetsä -tyynynpäällisiä. Kuosit ovat kauniita ja herkullisen värisiä. Päädyin viikonloppuna ostamaan olohuoneeseen siniset tyynynpäälliset ja samalla innostuin laittamaan myös muuta sinistä syksyn sisustukseen. Mukana pitää toki olla kynttilöitä ja lasia.
 
 
Pentikistä löytyikin samalla kuvituksella kaunis vanerilautanen, jonka sorruin myös ostamaan ja koristelemaan sen sinisillä kynttilöillä.
 
 
 
Samalla reissulla löytyi Pentikiltä myös sinisen sävyiset tabletit ruokapöytään. Materiaali on liukasta muovia tai vastaavaa ja näin helppo pitää puhtaana. Eli ruokailutila sai jatkoa olohuoneesta sinisen sävyille.
 
 
Kaivoin samalla kaappien kätköistä Pentikin aluslautasen ja kynttilän, kun nyt olen saanut sinisen takaisin sisustukseen.
 
 
 
 
 
Ikkunoiden ympärykset huutavat edelleen verhoja. Pitkät verhot ovat olleet pikkukissojen vuoksi puolisen vuotta pois tangoista. Josko kohtapuoliin saisin verhot takaisin ikkunoihin.
 
Kaivoin kaapeista myös muita koristeita uuteen sinisensävyiseen sisustukseen sopivaksi.
 
 
 
 
 
Nyt tämä hassu pöllökin sopii sisustuksen väreihin. Innostuin virkkaamaan näitä vuosi sitten kesällä erikokoisina ja -värisinä. Tosin tämä pöllö löytyy harva se aamu yläkerran lattialta: Kissat raahaavat sen jostakin syystä öisin sinne.

Tervetuloa Mia blogini lukijaksi!