sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tunti päivään lisää: Aloite 25-tuntisiksi vuorokausiksi?

On se kumma, miten kelloja siirrettäessä tunti lisää päivään tekee päivästä tosi tehokkaan. Luultavasti se johtuu siitä, että on aamulla oikeasti ajoissa liikkeellä. Aamulla sai nukkua niin pitkään kuin halusi eikä ole ollut kiire mihinkään. Silti on "to do -listalta" tullut tehtyä vaikka mitä ja lisäksi kyläiltyä ja käytyä kaupassa.
 
Aamusella kasasin pari Ikeasta syyslomalla tuomaani kalustetta: kenkätelineen kuistiin sekä puisen säilytysvaunun yläkerran kylppäriin. Kenkäteline on meillä ollut liian pieni vaikka sen lisäksi on jokaiselle ollut oma vetolaatikko penkin alla kengille. Yläkerran kylppärissä ei ole ollut kaikille naisten purnukoille oikein pöytäsäilytystilaa (sillä siellähän ne kuuluu säilyttää ;) ). Mielestäni Ikean kalusteiden kasaaminen on mukavaa, korvaavat varmaankin näin aikuisiällä legoilla rakentamisen: ohjeet ovat hyvät ja kaikki osat löytyvät varmasti. Kalusteet ovat myös yllättävän laadukkaita. P.S. Edelleenkin minä taidan perheessä olla innokkain legoilla rakentaja.
 

 
 
Taloa on tullut siivoiltua ja pyykkikone ja kuivausrumpu ovat pyörineet täyttä soittoa koko viikonlopun. Kuitenkin tärkein tuli tehtyä, eli puutarha on siivottu talvea varten ja ruusut nostettu varastoon toivoen ensi keväälle uutta kasvua. Myös nostamiini juurakoihin ja kukkasipuleihin sain laitettua kuiviketta ympärille. Kompostikin tuli tyhjennettyä, sillä siellä alkoi lämpötilat jo tippumaan. Käsitöitäkin olen hiukan ehtinyt tekemään ja tiikeriraitaiset kämmekkäät ovat kohta valmiita. Enää edessä on kurjin eli päättely ja viimeistely.
 
Taidan vielä tänä iltana laittaa uuninpuhdistusaineen uuniin. En kyllä ymmärrä miten uuneja ja uuninpeltejä voidaan kutsua itsestäänpuhdistuviksi. Mielestäni uunien mainostekstien tulisi olla seuraavanlaisia:
 
This oven is self-cleaning.
Do it yourself.
 
Tytär kaverinsa kanssa halusi eilen leipoa seeprakakkua, jonka ohjeen löysivät Kinuskikissan sivustolta. Kakkuun tuli kauniit seepraraidat sisälle ja se kuorrutettiin suklaalla koristellen valkosuklaalla. Kakku oli todella hyvää, tosin tumma suklaa kuorrutteena on hiukan liian voimakas minun makuuni.
 
 
 
Pitäisikö tehdä kansalaisaloite laista 25 tuntisiksi vuorokausiksi?!
 
Hyvää työviikon alkua!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Talvi yllätti sekä puutarhan että puutarhurin


 
 
Syyslomareissulta pohjoisesta tullessamme kotonakin oli lumi satanut maahan. Autoilijaa talvi ei päässyt yllättämään, mutta puutarhan ja puutarhurin kylläkin. Kotosalla oli myrskynnytkin jonkin verran ja tuolit ja muut kevyehköt pihalle jääneet tavarat olivat nurin.
 


Lumisade yllätti vielä kukassa olevat ruusut ja ne olivat kauniisti lumen ympäröimiä.



 

Rungollinen Friesia ja ruukussa oleva Schneewitchen ovat edelleen nostamatta varastoon talvehtimaan. En ole koskaan ennen ruusuja talvettanut varastossa ja saa nähdä onko nyt jo pakkanen ehtinyt tehdä niille tuhojaan. Ainakin ne vielä näyttävät vihreiltä, joten ehkä on edelleen toivoa niiden pelastamiseksi. Onneksi ehdin kukkasipulit kuitenkin istuttamaan ennen lumen tuloa.



Puutarhakalusteet ja pehmusteet olivat jääneet sään armoille.
 

 
Istutuslaatikoista on kasvit viemättä kompostiin.
 
 
Työvälineet, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet ovat jääneet ulkosalle.
 


 
Kevätatsaleat eivät ole ehtineet aivan täyteen kauniiseen syysväriinsä kun lumi jo tuli maahan.
 

Viime yönä Oulusta eteläänpäin autolla tullessani oli todella kurja keli. Lunta satoi melkein poikittain ja näkyvyys oli todella heikko. Aamulla lunta oli jo ihan mukavasti maassa, mutta sitten alkoikin vesisade. Tämä päivä onkin ollut vesisadetta ja loskaa. Nyt on enää vesisadetta eikä lumesta tietoakaan. Eli ehkä vielä ehdin saattaa syystyöt loppuun ja viedä talvetettavat kasvit ja välineet varastoon, vaikka ei tämä märkä ja pimeä aika muuten mukavaa ole.

 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Majavan jäljillä

Ennen majavaa metsästettiin sen upean turkin takia. Majavakanta kuitenkin harveni runsaan metsästyksen vuoksi. 1930-luvulla Suomeen tuotiin euroopanmajavia Norjasta ja kanadanmajavia Yhdysvalloista. Majavat ovat kasvissyöjiä ja ravinnoksi kelpaavat monet puuvartiset kasvit, suosituimpia ovat kuitenkin koivu ja haapa. Majava saattaa kasvaa jopa kolmekymmentäkiloiseksi ja on näin Euroopan suurin jyrsijä.
 
Majavat liikkuvat yleensä ilta- ja yöaikaan. Vesi on majavalle luonteva elementti sen ollessa taitava uimari räpylämäisten takajalkojensa ja litteän, melana ja peräsimenä toimivan hännän vuoksi.
 
Syksyisin majavat keräävät talvivarastoja ja patoavat ojia vedenkorkeuden säätelemiseksi. Talttamaisten hampaiden avulla majavat hankkivat ravintonsa ja rakennustavaransa. Vaikka majavan tekemät rakennelmat näyttävätkin risukasoilta, todellisuudessa nämä puista, oksista ja mudasta koostuvat asumukset ovat erittäin tarkasti  tehtyjä. Pesän oviaukko on veden alla, joten sinne kuljetaan sukeltamalla.
 
Majavat liikkuvat ilta- ja yöaikaan. Vesi on majavan elementti ja vedessä sillä on harvoja vihollisia. Räpylämäiset takajalat ja litteä häntä kertovat majavan olevan taitava uimari. Häntä toimii paitsi melana, mutta myös peräsimenä. 
 
 
Viime keväänä kuulimme, että majava on tehnyt patoja Perhonjoesta lähtevään sivupuroon. Kävimme silloin mielenkiinnosta etsimässä paikkaa, mutta lunta oli erittäin paksusti, mikä teki liikkumisesta erittäin raskasta emmekä paikkaa löytäneet. Eilen innostuimme uudelleen patojen etsinnästä ja lähdimme kohti Perhonjokea. Sää oli kaunis ja lunta oli tullut juuri sen verran, että maastossa pystyi kulkemaan kastumatta ilman kumisaappaita. Käveltävä matka tuntui kaksikymmentä kertaa lyhyemmältä kuin viime kevään hangissa tallustellen (huom. hangissa, ei hangilla). Purosta lähtee useita eri sivuhaaroja ja tämä "suistoalue" oli hyvin märkää. Pinta ei ollut tarpeeksi ehtinyt jäätyä, jotta se kantaisi. Näin jouduimme puikkelehtimaan mättäältä toiselle risujen ja puiden välistä.
 
Löytyihän ensimmäinen merkki majavasta! Yksi puu oli kaadettu ja toisen jyrsimistä aloitettu.



 
Niinpä lähdimme rämpimään puron/ojan vieruksia pitkin ja huomasimme, että tässä kohtaa vesi oli erittäin korkealla ja puro oli melko leveä, kun taas alajuoksulla, josta tulimme, vesi nippa nappa virtasi kapeassa ojassa. Tätä "johtolankaa" seuraamalla löysimme kuin löysimmekin pienen padon, jonka jälkeen vesi tuskin virtasi.
 

Lähdimme vielä tutkimaan puron toista haaraa ja sieltä löytyikin toinen, kunnon pato. Majavasta ei tosin näkynyt jälkeäkään, tosin emme me sitä odottaneetkaan.
 

 
Kävelyretki metsään oli kuitenkin mukava ja matkalla autolle ehdin kameralla näpsäistä muutaman kuvan matkaavista joutsenista. Hyvää viikon alkua!
 

 
 
 
 

 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ylläs - huipulla tuulee? Kuvakokoelma Lapista syyslomalta

Kukkolankoski 12.10.2013
Photo: 70-300 mm lens, 20 s at f/20
Olenko ennakoiva? -En.
Olenko suunnitelmallinen? -En.
 
Tällainen minä olen, hetkessä elävä. Tämä näyttäytyy erityisesti lomien suunnittelussa. Moni lomamatka jää tekemättä juuri tämän vuoksi, sillä mitään ei voi suunnitella puolta vuotta etukäteen. Kesällä oli tosin puhetta, että syyslomalla voitaisiin lähteä etelän lämpöön. Puheen asteelle tuokin jäi.
 
Syyslomaviikko oli alkamaisillaan ja niinpä varasin Ylläkseltä Chalets -huoneiston perjantaina puolen päivän aikaan. Lähtöhän oli vasta lauantaiaamuna.
 
Matkaa oli vajaa 600 kilometriä ja hupsista, aikaa kuluikin matkaan noin 9 tuntia! Autossa olleiden miespuolisten henkilöiden mukaan tämä johtui ainoastaan siitä, että naisia on kyydissä. Miesporukalla ei kuulemma paljoa pysähdellä matkalla pohjoiseen. ;) (Noh, ei se mitään, paluu matka kesti noin 11 tuntia, pitihän sitä Haaparannassa pysähtyä sellaisessa nelikirjaimisessa I:llä alkavassa "kyläkaupassa".)
 
Pakollinen, minun toivomani pysähdys oli kuitenkin Torniossa Kukkolankoskella. Tähän halusin pysähtyä kuvaamaan komeaa koskea, josta yllä oleva kuva on otettu.
 
Kukkolankoski 12.10.2013
Photo: 70-300 mm lens, 30 s at f/18
 Huoneisto Ylläsjärven puolella, rinteen juurella oli erittäin siisti ja tasokas. Se oli tosin poikkeuksellinen siihen nähden, mihin Lapissa on tottunut. Yleensä majoitustilat ovat kelo-/puumökkejä, joissa on myös takka. Eipä huoneistossa kuitenkaan paljoa tullut aikaa vietettyä, joten mukavaa oli tulla illalla siistiin, nykyaikaiseen huoneistoon. Tässä Chalets -rakennuksessa oli viitisenkymmentä huoneistoa ja uskokaa tai älkää, olimme syyslomalla nähtävästi ainoat asukkaat rakennuksessa! Tämä ruskan jälkeinen ja hiihtokautta edeltävä aika ei luonnollisesti ole sesonkikautta, mutta tämä oli kuitenkin monelle suomalaisille lomaviikko ja Lapin luonto on kaunista tähänkin aikaan ja aika otollinen luonnossa liikkumiselle. Ylläksellä yrittäjätkään eivät tehneet paljoa sen eteen, että turisteja kiinnostaisi matkailu kyseisenä aikana. Esimerkiksi Ylläsjärven puolella ei ollut yhtään avoinna olevaa ravintolaa. Äkäslompolon puolella  oli yksi ravintola viitenä päivänä viikosta auki. Ylläsjärvellä esimerkiksi rinteiden hotellit ja kylpylä olivat suljettuina. Yhtenä päivänä kävimme tyttären kanssa Levillä kylpylässä ja Levillä oli "elämää" ihan eri tavalla mitä Ylläksen puolella. Mutta me nautimme siitä, että Ylläksellä ja lähimaastossa oli rauhallista oleskella. Ainoa kaipaamamme asia oli se, että yksi nautinto reissussa on ravintoloissa syöminen eikä avoinna olevia ravintoloita paljoa ollut. Mutta saihan ruoan tehtyä omassa huoneistossakin.

Yllästunturi Ylläsjärven puolelta 12.10.2013
Vaellus-/kävelyreissut eivät olleet pitkiä, sillä meidän neiti saa helposti itku-potku-raivarikohtauksia pidemmistä kävelyreissuista. Ensimmäisenä päivänä kävimme kiertämässä Saivonlenkin, jonka pituus on 3 kilometriä. Saivonlenkki kiertää Äkäsjoen ympäristössä. Yöllä oli hiukan pakastanut, joten suolla lampien pinnat olivat jäässä. Aurinko paistoi kauniisti jäätyneen lammen pintaan.



 
Matkalla kuukkelit tulivat tapaamaan meitä. Emme olleet huomanneet ottaa leipää mukaan, mutta niille kelpasi mukana olleet suklaapalat. Tässä kuvassa kuukkeli on saanut suklaata suuhunsa.


Äkässaivo. Saivo on kirkasvetinen ja syvä tunturijärvi tai -lampi.



Äkässaivon rannalla oleva pahta eli kalliopaasi on kymmenen metriä leveä ja korkeimmillaan kolmekymmentä metriä korkea. Seitapahta on ollut saamelaisten vanha palvonta- ja uhripaikka.


 
 
Jalat maitohapoille vievät portaat johtivat Äkässaivon laavulle, jossa paistoimme makkaraa.
 
 




Saivonkierros päättyi tälle Äkäsjoen ylittävälle sillalle, josta seuraavat kuvat on otettu molempiin suuntiin.



Jonkinlaisia ruskan värejä oli maassa vielä nähtävissä.



Paluumatkalla kävimme Äkäsmyllyllä. Äkäsmyllylle on kävellen parkkipaikalta on puoli kilometriä. Siellä Äkäsjoesta purkautuu monihaarainen putous ja paikalle on rakennettu vuonna 1946 edelleenkin toimintakelpoinen vesimylly.

Äkäsmylly 13.10.2013
Photo: 70-300 mm lens, 2.5s at f/7.1
Seuraavana aamuna oli Ylläksellä tullut lumi maahan ja kävimme uudelleen samalla paikalla kuvaamassa. Muutos maisemassa alle vuorokauden takaisesta näkymästä on huomattava.

Äkäsmylly 14.10.2013
Photo: 105 mm macro lens, 4s at f/5.6
 
Äkäslompolossa erään talon pihaan oli tehty hauskan näköinen peikko (tai mikä se olikaan). Materiaaleina oli nähtävästi käytetty risuja ja betonia.


Illalla (13.10.2013) kävimme ottamassa auringonlaskun aikaan kuvia Ylläsjärven ja Äkäslompolon välisellä maisematiellä.


Photo: 70-300 mm lens, 1/3s at f/5.3


Photo: 24-85 mm lens, 1/2.5s at f/20

Maisematiellä puita on valaistu kauniisti kohdevalaisimilla. Valokuvia otettaessa tuo valaistus ei päässyt oikeuksiinsa.


Maanantai oli kylpyläpäivä Levillä pikkuneidin kanssa ja tiistaiaamuna päätimme miehen kanssa lähteä valloittamaan Yllästunturia. Tiesin jo etukäteen, että se on näin rapakuntoiselle todella extremeä, mutta en olisi uskonut kuinka usein sitä joutui pysähtymään ja tasaamaan hengitystä ja poistamaan maitohappoja jaloista.

Ilma oli todella kaunis, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Jonkin verran Ylläsjärven puolella tuuli, muttei häiritsevän paljoa. Osa matkasta oli todella kivikkoista, mutta toisaalta kirkkaanvihreään sammaleeseen peittyneille kiville jalkoja asetellessa vauhti pysyi maltillisena ja jälkeenpäin ajateltuna ne osiot olivat helpoimpia kiivetä.







No tuuleeko siellä huipulla? Ja kyllä. Huipulta ei löytynyt mitään paikkaa, jossa olisi ollut tuulelta suojassa. Lämmin ilma muuttui niin jäätäväksi tuuleksi, että en edes muista että talvellakaan olisi vinkka käynyt niin kovasti kasvoille ja yleensäkin päähän. Vaikka päässä oli lakki ja huppu, niin tuntui ettei niistä ollut mitään apua. Maisemia emme jääneet kovin kauaksi aikaa katsomaan vaan lähdimme nopeasti alaspäin kohti Äkäslompoloa eli toiselle puolelle tunturia mistä olimme lähteneet kipuamaan.


Emme halunneet päästä niin helpolla, että olisimme kävelleet huoltotietä alas. Yritimme etsiä rinteestä mahdollisimman tuulensuojaisen paikan, jota lähdimme menemään alaspäin. Äkäslompolon puoli vasta kivikkoinen olikin. Koko matka oli pelkkää kiveä, isompaa ja vähän pienempää. Puolen välin jälkeen alastulo alkoi sattumaan polviin aivan tosissaan. Jossakin välissä laitoin kameran reppuun ja annoin sen miehelle ja kuinkas ollakaan, muutama metri sen jälkeen pyörähdin mukkelis makkelis kivikkoon. Mustelmia ja nahkanirhaumia lukuunottamatta tästä selvittiin kuitenkin ehjänä.

Kuten näette, sää muuttui täysin toisenlaiseksi kuin mitä se oli ollut toisella puolella tunturia. Aurinko hävisi näkyvistä ja pilvet täyttivät taivaan.




Noin 2,5 tunnin patikoinnin jälkeen olimme tunturin juurella Äkäslompolon puolella ja kappas, näkyvyys oli todella heikkoa ja lunta alkoi satamaan. Oli kyllä melkoiset sään vaihtelut tunturin toiselta puolelta toiselle puolelle parin tunnin sisällä.


Pienestä lumisateesta ja kipeästä polvesta huolimatta lähdimme illalla vielä kävelemään luontopolkua pitkin Kesänkijärvelle toivoen, että vaihteleva sää muuttuisi aurinkoiseksi ja pääsisin kuvaamaan auringonlaskua järvelle. Matkaa parkkipaikalta Kesänkijärven päähän laavulle oli muistaakseni 1,6 kilometriä. Sää pysyi pilvisenä ja lunta satoi vähän väliä, joten maisemat olivat harmaita, mutta toisaalta sellaisetkin ovat kauniita.


Kesänkijärvi ja Kellostapuli
Photo: 24-85 mm lens, 1/1.3s at f/16



Palatessamme autolle oli lähes pimeää, mutta taivas oli seljennyt ja kuu paistoi kauniisti järvelle. Tästä "sinisestä hetkestä" oli pakko vielä pysähtyä ottamaan kuvia.

Kesänkijärvi ja Kellostapuli
Photo: 30s at f/16

Kesänkijärvi
Photo: 30s at f/16
 
Seuraavana päivänä kiersimme maisemia autolla ja kävimme kävelemässä pikkumatkoja kauniisiin maisemiin. Alla on putous Kuerjoella.
 
 


Seuraavaksi kävimme Ylläslompolo -järvellä, jossa oli myös lintutorni ja lähistöllä kota. Järven pinta oli jo lähes kokonaan jäässä.




Innostuimme reissulla koko perhe geokätköilystä ja pari ensimmäistä kätköä on jo korkattu Ylläksellä. Mukavaa, että tytärkin innostuu tällä tavalla luonnossa liikkumisesta. Saa nähdä jatkuuko innostus kotosalla.

Kotiinlähtöaamuna kuvasin huoneiston parvekkeelta kauniin auringonnousun samalla kun tunturit ja metsät olivat peittyneet sankkaan usvaan.


Mahtuihan matkalle myös poroja, varsinkin maisematien varrella niitä oli aina ojanpenkoissa syömässä.



Paluumatkalla tulimme alas Ruotsin puolelta. Kattilakoskella pysähdyimme kuvaamaan. Joesta nouseva kosteus oli peittänyt kasvit aivan uskomattoman paksuun kuuraan.






Tällainen reissu tällä kertaa. Oli kyllä ihanaa käveleskellä luonnossa aivan erilaisissa maisemissa. Kävelystäkin nautti aivan eri tavalla kuin kotiseuduilla. Kerrankin oli matkalla kamera mukana joka paikassa. Tässä on itsellenikin päiväkirjaa ja muistelmia reissusta, mutta toivottavasti myös te nautitte katsellessanne näitä kuvia.