tiistai 31. joulukuuta 2013

Valokuvavuosi 2013 - Photos of 2013

Olen tänään käynyt läpi vuoden aikana kertyneitä valokuvia ja ajattelin tehdä parhaista tai itselle tärkeimmistä maisemakuvista sekä lomamuistoista pieniä valokuvakollaaseja. Puutarhaan ja käsitöihin liittyvistä kuvista teen erillisen postauksen.

Noin vuosi sitten vein valokuvaharrastukseni askeleen pidemmälle ja vaihdoin ensimmäisen Nikon D3100 järkkärini Nikon D800 -kameraan. Olen ollut erittäin tyytyväinen hankintaan. Lisäksi makrokuvauksen kiinnostaessa hankin keväällä erillisen 105 mm makro-objektiivin. Uuden, painavamman kameran myötä jouduin hankkimaan myös järeämmän jalustan kameralle. Joulupukin kontistahan löytyi vielä Nissin Di866 Mark II -ulkoinen salama sekä Ring Flash makrokuvausta varten. Eli tähän harrastukseen saa kyllä halutessaan uppoamaan rahaa ihan mukavasti, mutta toisaalta mikä harrastus on ilmainen?

Valokuvauksessa olen täysin itseoppinut sen vähän osalta, mitä olen ehtinyt tähän saakka sisäistämään. Joitakin kirjoja olen lueskellut ja tähän saakka parhaina vastaantulleina opuksina ovat Bryan Petersonin Understanding Exposure sekä Understanding Close-Up Photography. Olen kuitenkin sitä mieltä, että valokuvauksen saloihin pääsee sisälle vain pikkuhiljaa harjoittelemalla ja kokeilemalla, minkä jälkeen paremmin ymmärtää myös kirjallisuudessa olevia ohjeita.

Laiskasta luonteestani johtuen "valokuvausharjoitteluni" kohdistuvat yleensä omaan puutarhaan tai sitten kuvattua tulee matkoilla tai tapahtumissa. Tärkeintä valokuvauksessa kuten ei muissakaan harrastuksissa ole lopputulos tai päämäärä, vaan se matkan teko josta nauttii.

Tässä siis minun valintojani viime vuodelta.


















Nautinnollista valokuvausvuotta 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulukuun 30. päivä, 2013

Pitkästä aikaa aurinko paistoi tänään kutsuen ulos kameran kanssa. Ihanaa pitkän harmauden jälkeen saada yksi kirkkaampi päivä. Puiden ja pensaiden ollessa lehdettömiä ilman lunta, ei kotiympäristössä kuitenkaan kovin paljoa löydy mielenkiintoista kuvattavaa. Tässä kuitenkin muutamia nopeita otoksia tältä päivältä.

Tyrnin alimmalle oksalle on syksyltä jäänyt vielä marjoja, eikä näköjään linnuillekaan ole marjat kelvanneet.


Kevätatsalean silmut ovat turvonneet odottaen kevättä ja aurinkoa.


Talventörröttäjiksi jätetyt jaloangervot tuovat jäntevyyttä muuten lakastuneisiin kukkapenkkeihin.


Lähes ikivihreät keijunkukat tuovat edelleen väriä kukkapenkkiin. Kuvassa keijunkukka Heuchera sang. Leuchtkaefer sekä purppurakeijunkukka Heuchera micr. Palace Purple.


Purppurakeijunkukan lehtien alapuoli on todella kauniin purppuran värinen myös talvella. Purppurakeijunkukan menestyminen on vyöhykkeellämme talvesta riippuvainen, mutta jos varsinaiset taimet ovat talven aikana paleltuneet, niin yleensä se on ehtinyt samaan penkkiin kuitenkin siementämään ja näitä pieniä taimia voi sitten liikutella takaisin oikeille paikoilleen.


Aurinko paistoi tänään todella matalalta, mutta onnistui luomaan säteitään riippahernepuun oksille.


Kiviaidan vierus on lähes saman näköinen kuin se on kesällä.


Viereisellä pururadalla oli hyvin vähän vihreää, mutta sammal ja havut tuovat kivan säväyksen maisemaan.


Puut ovat lehdettömiä, mutta rungosta saattaa löytää kivoja värisävyjä ja muotoja.


Taivas oli kauniin sininen pienine kumpupilvineen.


Aurinko sattui sopivasti paistamaan tähän kohtaan pururataa.


Ei uskoisi, että nyt pitäisi olla lähes sydäntalvi. Lumesta ei ole tietoakaan. 
Mitähän ihmettä näillä vehkeillä tekee tänä vuonna?



Tosin molempia on taittu kerran ehtiä lumisena aikana tänä talvena käyttää.

Kissat ihmettelivät ikkunasta pihalla kulkemistani.


Virkatut korvakorut

Virkatut korvakorut ovat erittäin nopeasti valmistuvia ja mukavia antaa pikkulahjoiksi. Lauantaina tein ystäväperheen tyttärille korvakorut kyläiltäessä viemisiksi. Näissä on vain mielikuvitus rajana muotojen ja värien suhteen.


Ohje:
Sormen ympärille pyöräytetyn lankalenkin ympärille virkataan kymmenen kiinteää silmukkaa ja lankalenkki kiristetään. Jatketaan spiraalina virkaten jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi pylvästä = yhteensä 20 pylvästä. Lopetetaan yhdellä piilosilmukalla ja päätellään nurjalle puolelle. Käsialasta riippuen välillä koruista tulee pyöreämpiä kun jättää pylväät pois viimeisestä kiinteästä silmukasta (yht. 18 p) ja tekee piilosilmukan viimeiseen kiinteään silmukkaan.

Virkkuukoukun koko oli 2,5 ja lankana käytin Novitan puro batikia, väri 864. Toiset korut tulivat sinisestä kohtaa lankaa ja toiset monisävyisemmästä kohdasta.

Koruina olen käyttänyt hopeisia korvakorukoukkuja allergioiden välttämiseksi. Koukkuja saa ostettua esimerkiksi verkkokaupoista noin eurolla/pari.



sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Nektariini-juustokakku vadelmakastikkeella


Laitan vielä yhden kakkupostauksen tälle päivälle, sillä vietimme eilen mukavaa iltaa ystäväperheidemme kanssa syöden erittäin hyvin. Alkuruoaksi mustajuurikeittoa, pääruoaksi tortilloja ja salaatteja ja jälkiruoaksi tämä suussa sulava nektariini-juustokakku vadelmakastikkeella. Pehmeäksi ja suussa sulavaksi tästä kakusta tekee se, että juustokakku paistetaan uunissa (itse asiassa kolmeen eri otteeseen). Vaikka kolmeen kertaan uuniin laittaminen kuulostaa työläältä, niin ei se sitä ole ja on se sen arvoista! Reseptin löysin vuosia sitten jostakin ruotsalaisesta lehdestä (olisiko ollut Allers?).

Nektariini-juustokakku vadelmakastikkeella

Pohja:
250 g Digestive-keksejä
100 g voita

Täyte:
1 suuri tai kaksi pientä nektariinia
400 g Philadelphia- tai muuta maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria

Ylin kerros:
3 dl ranskankermaa
3 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

Vadelmakastike:
250 g vadelmia
3/4 dl tomusokeria

Murskaa Digestive-keksit ja sekoita niihin sulatettu voi. Laita irtopohjavuoan (n. 24 cm halkaisija) pohjan ja reunojen väliin leivinpaperi ja painele keksiseos pohjalle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes pohja on saanut hiukan väriä.

Kuori nektariinit ja palo pienemmiksi paloiksi. Soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää seokseen loput ainekset ja sekoita tasaiseksi täytteeksi. Kaada täyte pohjan päälle ja paista uunissa 30-35 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Sekoita ranskankerma ja sokerit. Kaada seos täytteen päälle. Paista uunissa vielä noin 5 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ja irroita sitten vuoka kakun ympäriltä.

Soseuta vadelmat (joko tuoreet tai pakastetut) tomusokerin kanssa. Siivilöi kastikkeesta pois vadelman siemenet. Tarjoile juustokakun kanssa.


Mukavaa sunnuntaipäivää!

Kinuskinen karpalokakku


Tämä kinuskinen karpalokakku sopii mielestäni täydellisesti joulun ajan tarjoiluihin. Tämä löytyykin lähes joka joulu meidän kahvipöydästä. Pehmeä kinuski-rahkatäyte tasapainottaa hyvin kirpeää puolukka-karpalopäällystä. Reseptin olen saanut toistakymmentä vuotta sitten ystävältäni.

Kinuskinen karpalokakku

Pohja:
2 munaa
1 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoa
3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutus:
sitruuna- tai appelsiinimehu

Täyte:
4 liivatelehteä
1 tlk rahkaa (250 g)
1 prk valmista kinuskikastiketta (2 dl)
2 dl kuohukermaa
1 1/2 tl vaniljasokeria

Päälle:
2 dl puolukkahilloa
karpaloita
2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kiinnitä reunat. Voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 25 minuuttia.

Jäähdytä kakku ja huuhtele vuoka. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Vatkaa kinuskikastike rahkan joukkoon. Purista liivatteista vesi ja liuota kuumaan vesitilkkaan. Seoksen hiukan jäähdyttyä sekoita se rahka-kinuskiseokseen. Anna hyytyä hetken aikaa.

Lisää seokseen vatkattu, vaniljalla maustettu kerma. Leikkaa kakkupohja kahteen osaan ja laita toinen vuoan pohjalle. Kostuta pohja ja kaada päälle täyteseos. Laita toinen pohja seoksen päälle ja kostuta hiukan. Anna hyytyä jääkaapissa. 

Levitä pinnalle ohut kerros puolukkahilloa ja sitten karpaloita maun mukaan. Kuumenna vesi ja lisää hyytelösokeri antaen seoksen vielä kiehahtaa. Anna jäähtyä hiukan ja lisää sitten pikkuhiljaa kakun päälle kiilteeksi. Anna hyytyä vielä jääkaapissa hetken verran.

Irrota vuoan reunat ja kakku on valmis tarjoiltavaksi.

Brita-kakku eli marenkikakku


Brita-kakku (myös Brita-torttu) on ihana, omasta mielestäni kesäinen kakku. Mutta niin kuin aiemmassa postauksessani kerroin, meidän väki tilasi tämän yllätyksekseni joulupöytään. Meidän perheessä ei oikeastaan täytekakuista välitetä, mutta tämä kakku maistuu niillekin, jotka eivät muuten täytekakkua söisi. 

Kakku on melko nopea tehdä lyhyelläkin varoitusajalla, kunhan jääkaapista löytyy vispikermaa ja kananmunia. Kesäaikaan tämä kakku maistuu parhaiten tuoreiden mansikoiden kanssa, mutta näin talvella maistuu hyvältä pakastettujenkin marjojen tai hedelmien kanssa.

Brita-kakku

Alempi kerros:
4 munankeltuaista
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 rkl maitoa
50 g sulatettua voita

Päällimmäinen kerros:
4 munanvalkuaista
2 dl sokeria

Täyte:
vaniljasokerilla ja sokerilla maustettua kermavaahtoa
marjoja tai hedelmiä

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu voi, maito ja viimeiseksi jauhot. Levitä taikina uuninpellille leivinpaperin päälle tai jaa kahteen korppujauhotettuun pyöreään kakkuvuokaan.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sokeri ja vatkaa kovaksi marenkivaahdoksi. Levitä marenkivaahto kypsentämättömän taikinan pinnalle. Paista 150 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes marenkin on vaaleanruskeaa.

Jäähdytä pohjat ja (uuninpellillisessä jaa kahteen osaan) laita kahden pohjan väliin kermavaahtoa sekä marjoja tai hedelmiä. Huom. marenki on itsessään melko makeaa, joten suosittelen laitettavaksi kermavaahtoon sokeria normaalia vähemmän (toki oman maun mukaan).

Aiemmin olen tehnyt kakun uuninpellillä. Kakkupohja on aika tiukasti kiinni leivinpaperissa ja tulee irrottaa varoen. Tällä kertaa jaoin pohjat kahteen pyöreään Tupperwaren silikonivuokaan, joissa käytin rasvaa ja korppujauhoja. Paistoin pohjat yhtäaikaa uunissa kiertoilmatoiminnolla hiukan vähentäen paistolämpötilaa. Näin toimien kakku kohosi paljon enemmän mitä uuninpellillä tehtynä ja jäähdyttyään oli todella helppo irrotettava ilman marenkikerroksen hajoamista.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun tunnelmia

Monena vuonna on käyty neidin kanssa kova keskustelu siitä, missä joulu vietetään. Vaihtoehtoina on siis ollut koti tai mummola. Ehdoton vastaus on aina ollut, että kotona. Tänä vuonna hän antoi mummolle sen verran periksi, että saunominen, joulupukin vastaanotto ja joulukahvit ovat kotona, mutta ruokailu mummolassa.

Kotona ei siis tarvinnut paljoa jouluruokia miettiä tai laittaa. Saunoimme siis kotona ja sen jälkeen menimme mummolaan. Olihan se aivan ihanaa istua valmiiseen ruokapöytään jouluna. Äiti oli laittanut parastaan ja herkkuja oli joka lähtöön.




Sainpa samalla otettua itsestäni uuden profiilikuvankin Bloggeriin ;)


Ruokailun jälkeen kävimme hautausmailla sytyttämässä kynttilät isovanhemmille. Kynttilöiden valomeri on niin kaunis joulun aikaan. Tosin aattoiltana satoi vettä ja tuuli, joten osa kynttilöistä oli sammunut.

Joulupukki vastaanotettiin kotona ja olihan meidän neiti ollut jälleen kovin kiltti lahjamäärästä päätellen. Myös Vili ja Venla olivat olleet kilttejä, tästä postausta myöhemmin.


Joulupukin käytyä joimme neidin isovanhempien kanssa kahvit ja nämä leivonnaiset olivat oikeastaan ainoat, mihin minun tuli keittiössä panostaa joulun aikaan. Itse olin ajatellut tehdä pelkän karpalo-kinuskikakun, mutta isäntä ja neiti tilasivat hyvin epäjoulumaisen kakun, nimittäin Brita-kakun eli marenkikakun. Lisäksi neiti oli itse leiponut ja koristellut muffinssit.




Kakkujen reseptit tulevat sitten seuraavissa postauksissa.

Tämän viikon Makrotex -blogin makrohaasteena oli punainen. Tässä siis jouluun sopien punainen amaryllis, ruusu sekä lahjanarua.





Oikein mukavaa perjantaita ja viikonloppua!


torstai 26. joulukuuta 2013

Harrastelijavalokuvaajan joululahjoja

Tähän päivään saakka olen yrittänyt pärjätä ilman ulkoista salamaa kamerassa. Kameran omaa salamaa en ole käyttänyt juuri ollenkaan. Jalustan kanssa kuvatessa sopivassa valossa ilman kuvattavien liikehdintään olen pärjännytkin ihan hyvin ilman salamaa. Puolisen vuotta olen jo miettinyt ulkoisen salaman hankintaa ja joulu olikin sopiva hetki löytää salama pukin kontista.

Koska kokemusta ei salamoista ollut, niin olen yrittänyt tutkailla lehtien testejä ja arvosteluja. Ensimmäisen ulkoisen salaman halusin kuitenkin olevan kohtuuhintainen ja valinnaksi osui sitten Nissinin Di866 Mark II.



Toivottavasti valinta osoittautuu hyväksi. Onko jollakulla tästä salamasta kokemuksia? Eilen illalla otin muutaman testikuvan ihan automaattiasetuksilla heijastaen valon katon kautta ja onhan se kuva jotakin aivan muuta kuin mitä kameran salamalla tai ilman salamaa. Sisätiloissa kissoista on hyvin hankala saada terävää kuvaa ilman korkeita ISO-arvoja tai lisävaloa.



Toinen pukinkontista löytynyt valokuvausväline oli Ring Flash eli ympyränmuotoinen led-salama, joka laitetaan objektiivin ympärille. Makrokuvauksesta kiinnostuneena olen tällaista katsonut jo pidempään. Aiemmin vastaan tulleet salamat ovat olleet Suomessa melko arvokkaita, mutta tämä oli kohtuuhintainen. Toivottavasti tässä ei käy sanonnan mukaisesti, eli halvalla ei saa hyvää. Ainakin pääsee kokeilemaan tällaisen käyttöä makrokuvauksessa.


Laitan tulemaan salamoilla otettuja testikuvia, kunhan pääsen ensin tutustumaan niihin paremmin.

Lisäksi pukin kontista löytyi myös vara-akku kameraan, jonka olen kokenut erittäin tarpeelliseksi. Lisäksi siellä oli objektiivin ja kameran puhdistustarvikkeita.

Tämä pimeä ja lumeton aika ei tosin innosta valokuvaukseen, joten odotellaan pidempiä päiviä sekä lumisia maisemia.

Pikkuleipurin ja -kokin joululahjoja

Joulupukki ja tontut olivat huomanneet meidän 9-vuotiaan neidin innostuneisuuden leivontaan ja kokkaamiseen. Pukinkontti olikin pullollaan erilaisia leivonta- ja kokkausvälineitä. Itse asiassa muut joululahjat jäivätkin toissijaiseksi, niin innoissaan näistä lahjoista oltiin.

Reseptikirjoja tuli kaksi: Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirja sekä Mysi Lahtisen Hei me kokataan! Uskoisin, että nämä tullaan lukemaan puhki tai ainakin sotkemaan tahmaisilla sormilla tai taikinan roiskeilla.


Eilisen sain vielä toppuuteltua neidin innostusta, mutta tänä aamuna herätessä ei auttanut muu kuin hakea puuttuvia leivontatarvikkeita kaupasta.


Nyt meillä tuoksuu talossa mokkapalat ja kyllähän nuo maistuivatkin hyvältä. Niin kuin sanoin, kirjat eivät tule välttymään taikinaroiskeilta.

Monenlaisia ihanan vaaleanpunaisen sävyisiä leivontavälineitä siis löytyi pukinkontista ja kuten kuvista näkyy, moni niistä on jo ollut käytössä. Sain jo kovan komennon, että hänen välineisiinsä ei sitten kosketa. Onneksi välineiden sävy on vaaleanpunainen, niin en vahingossa tule käyttäneeksi niitä.




Tämä keittiövaaka oli kyllä tosi söpön vaaleanpunainen.


Pursotinsetti oli ihanassa omassa peltirasiassaan.



Tämä muffinssirauta taisi olla innokkaalle muffinssien tekijälle se ihan paras lahja. Saa nähdä kuinka tämä toimii käytännössä.



Lisäksi hän sai kunnolliset veitset suojuksilla (päällys on maalattu, mutta on terävä veitsi).


Kyllä näillä nyt kelpaa leipoa ja kokata. Onneksi joulupukki toi lahjakortin, jolla neiti voi vaikka käydä ostamassa lisää jauhoja.Nämä todennäköisesti tietävät äidille myös enemmän siivottavaa.