keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Lyhyt viikonloppuloma Vuokatissa

 





 
Viime viikonloppuna menimme Vuokattiin lyhyelle viikonloppulomalle. Lapsuudessani ja nuoruudessani vietin Vuokatissa vuosikausien ajan lähes kaikki talviviikonloput ja lomat lasketellen. Meillä oli asuntovaunulle kausipaikka siellä ja sinne minut piti viedä viikonloppuisin matkaten lähes 300 kilometriä suuntaansa. Tärkein harrastukseni silloin oli luonnollisesti laskettelu ja lumilautailu. Noiden vuosien aikana Vuokatin ja Sotkamon seutu tuli hyvin tutuksi ja siellä tuli luotua monia kaveruussuhteita. Valitettavasti vuosien vieriessä yhteyttä heihin ei paljoa tule pidettyä. Nykyään käymme seudulla kerran-pari vuodessa.
 
On se kuitenkin jännä, minkälainen tunne valtaa mielen ja kropan kun auto kääntyy Kajaanista kohti Sotkamoa ja lähestymme Vuokatin vaaraa. En osaa sanoa onko tuo tunne kaihoa, lämpöä, surua, iloa vai kotoisaa oloa. Sitä on sanoin vaikea kuvata. Mukava sinne on kuitenkin aina mennä, vaikkei vanhoja kavereita siellä monia enää asukaan. Toisaalta turismin kasvu tuotua alueelle erilaisia hotelleja ja liikekeskuksia, ne vievät ehkä hiukan hohtoa seudun viehättävyydeltä verrattuna parinkymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin. Kaunista siellä joka tapauksessa on, vaara itsessään sekä vesistö, puhumattakaan lukuisista ulkoilu- ja harrastusmahdollisuuksista. Hiukan hiekkaranta on myös tutustumisen arvoinen.
 
Nykyään viikonloppu tuntuu todella lyhyeltä ajalta tälle reissulle. Ehdin kuitenkin muutaman valokuvan ottaa reissun aikana.
 
Alla olevat kuvat on otettu Vuokatin huipulta. Puiden oksilla oli paksusti lunta ja maisema oli todella kaunis myöhään illalla.

 


Neiti kävi ensin suksilla laskettelemassa ja sitten hän kävi hakemassa oppia lumilautailuun hiihtokoulun opettajalta. Kummasti sitä oppii paremmin kun on ammattilainen opettamassa. Äidin kanssahan menee aina hermot alta aikayksikön eikä ohjeita malteta kuunnella. Opettaja osasi kyllä todella hyvin käsitellä lapsia, eli oli ammattilainen paikallaan.




 
 

Laskettelu vei neidistä niin mehut, että sunnuntaina jaksettiin enää käydä keilaamassa ennen kotiin lähtöä.


Vaikka viikonloppu tuntui lyhyeltä, teki hyvää olla pois normaali ympyröistä. Kuitenkin kotiin tullessa sai sanoa Home Sweet Home.
 
Tämä postaus tuleekin nyt Helsingistä hotellihuoneessa maaten, rauhoittuen päivän töistä ja latautuen uuteen työpäivään. Huomeniltana saa taas sanoa Borta bra men hemma bäst.


4 kommenttia:

  1. Kauniita näkymiä Vuokatin huipulta. Loma, vaikka lyhytkin tekee hyvää sielulle ja sydämmelle ja taas jaksaa paremmin arkista aherrusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, mukavaa hiukan irtautua perusarjesta. Näin sitä jaksaa taas paremmin.

      Poista
  2. Upeita kuvia ja maisemia! Vaihtelu virkistää kummasti. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat ovat kyllä kauniit, niissä silmä lepää. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa ♥