tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ne ihanat ruusut!

Ruusut ovat silmäteräni puutarhassa. Pitkän ja runsaan kukinnan vuoksi olen hurahtanut jalo- eli ryhmäruusuihin. Perinteisiä pensasruusuja minulla ei ole, mutta kanadalaiset pensasruusut ovat myös löytäneet tiensä puutarhaani. Ruusujen kasvatukseni alkoi jo vuonna 1999, kun istutin paritalomme etelänpuoleiselle seinustalle Nina Weibullia ja totesin sen viihtyvän erittäin hyvin. Siitä lähtien kukkapenkkini ei ole ollut ilman tätä lajiketta.

Kylmästä kesäkuusta johtuen ruusujen kukinta on tänä vuonna alkanut myöhään. Tällä hetkellä noin puolet lajikkeista ovat aloittaneet kukintansa, osa tosin vasta muutamalla kukalla.

Sisääntulokäytävän varrella on noin metrin korkeudella talon seinustaa vasten kymmenkunta tätä kanadalaista pensasruusua, "Rosa Prairie Joy". Lajike on erittäin terve ja omajuurisena ruusuna talvenkestävä jopa vyöhykkeelle V saakka. Aiemmin tällä paikalla minulla oli kanadalaista "Hope for Humanity" -ruusua, mutta se oli arempi taudeille ja talvelle.

Prairie Joyn kukinta on erittäin runsasta lähes pakkasiin saakka. Ruusu kasvaa 1-1,5 metriä korkeaksi, joten pisimmät oksat saattaa joutua tukemaan. Näiden edustalla muurin päällä on tuiviota ja ohotanmarunaa. 

Rosa Prairie Joy
Nämä ovat siis talon päädyssä kohopenkissä, jolla porrastetaan pihan korkeuseroa. Tämän penkin osalta epäonnistumisena mainittakoon, että pihanrakennusvaiheessa emme tulleet ajatelleeksi, että talon ympärillä oleva hiekka olisi pitänyt erottaa suodatinkankaalla päälle laitettavasta mullasta. Vaikka multaa penkissä on parhaimmillaan lähes metrin verran istutusaltaassa, niin multa meinaa painua hiekan läpi ja hiekka nousta pintaan. Tästä ruusut ovat osittain kärsineet ja olen pari kertaa joutunut vaihtamaan ympärille hiekan tilalle uutta multaa.

Rosa Prairie Joy

Tänä vuonna oli Blomqvistin taimistolle tullut uutuutena kanadalainen oranssi "Bill Reid" -ruusu. Kauniin värin vuoksi näitä piti hankkia kolme tainta tuijan edustalle. Tämä on matalampi, alle metrin korkuinen lajike ja talvenkestävyydeksi luvataan vyöhykettä IV. Toivotaan, että tämä menestyy.

Kukka on aluksi oranssi ja vanhetessaan vaalenee aivan vaaleankeltaiseksi.

Rosa Bill Reid

Rosa Bill Reid

Niin kuin aiemmin mainitsin, Nina Weibull on pitkäaikainen tuttavuuteni ryhmäruusujen osalta. Taimia minulla on terassin edustan molemmin puolin olevissa kohopenkeissä yhteensä parikymmentä. Toissakesä ja syksy olivat hyvin märkiä ja tästä syystä viime vuonna kaikki juuret kuolivat. Samoin oli käynyt muillakin ja tästä syystä ruusunjuuria ei saanut viime kesänä mistään. Loppujen lopuksi sain maakunnasta metsästettyä niitä hyvin myöhään kesällä eivätkä ne ehtineet juurtua kunnolla. Tästä syystä jouduin jälleen niitä uusimaan. Juurtumattomuuden huomasi hyvin juuria ylös nostaessa, sillä ruusun juurtuessa kunnolla sitä saa kaikin voimin kaivaa ylös maasta. Nämä nousivat tuosta noin vain. Yleensä tähän aikaan Nina Weibull -penkit ovat parhaimmillaan, mutta nyt kukkia on vasta muutamia, eikä kasvu ole ollut kovin rehevää. Myös pari keväällä vihreältä näyttänyttä tainta on jäänyt kasvamatta. Ruusut ovat tänä kesänä meilläpäin kärsineet kovin veden puutteesta ja viime aikoina niitä on joutunut avittamaan runsaalla kastelulla.

Rosa Nina Weibull

Ensimmäistä kertaa talvetin ruusuja varastossa. Varastossa on talvisin 4-10 astetta lämmintä ja sekä rungollinen "Friesia" että "Schneewittchen" selvisivät hyvin siellä talvesta. Friesia jo aloitteli kukintaansa, mutta Schneewittchen on vielä nupuillaan.


Rosa Friesia

Uusi tuttavuus, heräteostoksena uuteen kukkapenkkiin hankittu vaaleanlila "Mainzer Fastnacht" on tehnyt ensimmäisen kukkansa. Yleensä en peittele ruusuja talveksi, mutta tämän talvenkestävyydestä ei ole mitään tietoa, joten täytyy yrittää suojella tätä talven yli.

Rosa Mainzer Fastnacht

Kukka on aivan ihanan sävyinen ja muutenkin poikkeuksellisen värinen ruusuksi, kun on tottunut valkoisiin, vaaleanpunaisiin, keltaisiin ja punaisiin väreihin. Ja katsokaa ensimmäisen kukan kokoa, halkaisija on noin 13 cm!

Rosa Mainzer Fastnacht

Tämän vieressä on tuloillaan tummemman liloja ruusuja, saa nähdä ovatko ne yhtä upeita kuin tämä.

Laitan varmasti lisää ruusupostauksia kesän mittaan, kun loputkin puhkeavat kukkaan ja kukinta on parhaimmillaan.

Nyt onneksi sataa vettä, sitä luonto todellakin kaipaa.

8 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia ruusuja! Kanadalaiset ruusut ovat mielenkiintoisia ja oikeastaan viimekesänä aloin ajatella niitä itselleni. Tänä kesänä istutin ensimmäisen ja nyt varmaan käy niin, että tuo Rosa Prairie Joy menee hankintaan, olet saanut niistä niin herkullisen näköiset kuvat. Kanadalaiset ovat sopivia pienempäänkin pihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tuota lajiketta, kukinta on mielettömän upeaa ja kuitenkin melko vähällä vaivalla, kunhan muistaa lannoittaa ja kastella kuivina aikoina. Mielestäni niissä on myös vähemmän kirvoja kuin ryhmäruusuissa.

      Poista
  2. Voi miten kauniita ja hyvinvoivia ruusuja.♥♥♥

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥