torstai 31. heinäkuuta 2014

Tammelan kaunotar kukkii!

Juhannuksen jälkeen kuolleeksi julistettu rungollinen Tammelan kaunotar on herännyt henkiin.


Keväällä tuo syreeni teki ihan pienet silmut, jotka kuivuivat eivätkä lähteneet kasvamaan. Puutarhamyymälässä ennustettiin, että unkarin syreeniin vartettu Tammelan kaunotar on paleltunut lumettomana talvena jalostuskohdastaan, sillä juurivesoja kuitenkin kasvoi.


Rungolliset syreenit ovat puutarhassamme istutettu kolmen ryhmään, joista reunimmainen tämä on. Puutarhamyymälässä lupasivat heinäkuun alussa yrittää tilata Tahvosilta vanhempaa rungollista syreeniä, sillä nuorempi erottuisi selkeästi tässä ryhmässä, koska syreenit ovat olleet paikoillaan jo viitisen vuotta ja nämä ovat erittäin hidaskasvuisia. Puutarhamyymälästä ei ole kuitenkaan kuulunut mitään, joten näyttäisi siltä, että saan perua tilauksen.


Eihän tämä syreeni mikään rehevä vielä ole, mutta toivossa on hyvä elää, että se jatkaisi vielä elon taivaltaan, sillä kaikissa oksissa on kuitenkin lehtiä ja pikkuruisia kukkiakin on useammissa oksissa.


Onko kenelläkään kokemusta, lähteeköhän syreeni tästä vielä kasvamaan normaalisti? Ainakin itse olen tällä hetkellä vielä toiveikas.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Oma maa mansikka, oma maa mustikka


Aikaisemmin mansikkamaamme on ollut lähes maan tasalla ilman kohopenkkejä tai mitään katetta. Useamman vuoden sen kanssa pärjäsi ihan hyvin. Viime vuonna tein levinneistä rönsyistä vielä pari penkkiriviä lisää toiselle puolelle kasvimaan käytävää. Mansikat ovat kuitenkin edelleen tehneet niin paljon rönsyjä, että keväällä maa oli sikin sokin täynnä taimia ja rikkaruohoja. Niinpä nostimme kaikki mansikantaimet ylös ja teimme kolme kohopenkkiä. Käytäviin laitoimme sanomalehtiä ja katteeksi kuorikatetta.


Ajattelin, että sato tulee olemaan tänä vuonna heikko taimien ylös nostamisen vuoksi. Mutta kuinkas ollakaan, mansikat kukkivat enemmän kuin koskaan ennen ja pääsadon marjat olivat jättimäisen suuria ja maukkaita. Myös kuorikate oli hyvä ratkaisu, sillä rikkaruohoja ei ole paljoa näkynyt ja marjat ovat pysyneet puhtaina. Kasvava lajike on Honeye.


Mansikkaa on tullut tähän saakka viitisentoista kiloa tuolta melko pieneltä mansikkamaalta. Paljon linnunsyömiä ja helteessä nopeasti vanhaksi menneitä on saanut heittää pois. Toki vieläkin mansikoita tulee, mutta enää melko pieniä. Omiin tarpeisiin nyt pakastetut marjat riittävät.


Ahomansikat kasvoivat aiemmin omassa kohopenkissään pensasmustikoiden vieressä, mutta tapansa mukaanhan ne ovat levinneet joka puolelle. Varsinkin ne nauttivat elostaan mustikoiden juurella sekä kiviaidan kyljessä. Halusin lisää pensasmustikoita, joten poistin kohopenkistä mansikantaimet ja istutin kaksi uutta pensasmustikkaa. Entisten pensasmustikoiden juurelta en raaskinut mansikoita hävittää, sillä molemmat näyttävät nauttivan toistensa seurasta. Myös kiviaidan viereen jätin taimia, mutta käytävät putsasin.

Isäntä teki minulle uuden kolmionmuotoisen kohopenkin ahomansikoille ja sen keskelle siirsin kasvimaalta iisopit. Ensimmäisenä vuonna iisopit vetivät perhosia puoleensa, mutta mielestäni niitä ei ole viime eikä tänä kesänä näkynyt iisoppien ympärillä.


Tässä penkissä kasvaa perinteistä ahomansikkaa, kuukausiahomansikka White Soul (siemenistä kasvatettu), herkullisen näköinen ja makuinen vadelmamansikka "Strasberry" sekä enemmän kuukausimansikan tyylinen ahomansikka, joka on pensasmaisempi ja pidempään satoa tuottava kuin normaali ahomansikka. Se ei myöskään leviä rönsyillä.



Vadelmamansikka Strasberry

Ahomansikan rönsyistä levinneitä taimia istuttelen ruukkuihin kaikkiin mahdollisiin tyhjiin rakoihin kukkaistutusten sekaan. Niistä on mukava napsia mansikoita terassilla kulkiessaan.


Terassille istutin mansikoita myös omiin ruukkuihin koristeeksi ja myös naposteltavaksi. Vaikka eiväthän nuo normaalit kuukausimansikat ole läheskään yhtä maukkaita kuin tavalliset mansikat.

Näissä ruukkuistutuksissa on kuutta eri lajiketta per ruukku: esikasvatettavina taimina ostamani Flowerberry F1 -lajitelma (valko-, vaaleanpuna- ja punakukkainen mansikka), valkoinen kuukausiahomansikka, tavallinen ahomansikka sekä edellisvuonna kukkapenkkeihin levinnyt kuukausimansikka.


Mansikkalajikkeita taitaa tänä vuonna kasvaa puutarhassamme siis kymmenkunta.

Pensasmustikat kukkivat tänä vuonna erittäin paljon, mutta kaikista kukista ei kuitenkaan muodostunut marjoja. Lajikkeita on nyt yhteensä neljä, mutta ainoastaan yhdestä on varmuus mikä se on. Eli se on tänä vuonna hankittu Pink Lemonade ja se onkin ainoa, johon ei tule marjoja. Toiseen uuteen pensaaseen tulee pari.




Jos tunnistat edelliset lajikkeet, niin otan nimiä mielelläni vastaan. Ensimmäisessä on valtavan suuret ja maukkaat marjat. Toisessa marjat ovat pienempiä ja pyöreämmän mallisia. Tässä kolmannessa marjat ovat vielä pienempiä ja paljon tummempia.

Tuoreista mansikoista ja ahomansikoista voi tehdä vaikka tällaisen keksi-mascarpone -herkun.


Herkullista marja-aikaa!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Uusi kukkapenkki nro 2 - lisää yllätyksiä

Toisen uuden kukkapenkin tein tänä vuonna kasvihuoneen ja leikkimökin väliin puoliympyrän muotoon. Toisin kuin yläpihalla, tässä penkissä on enemmän murrettuja värejä, kuten lilaa ja hempeää vaaleanpunaista. Ajatuksena on, että jatkossa tätä penkkiä hiukan suurennettaisiin lähes ympyrän muotoon ja keskelle tulisi kivilaatoitus ja pieni istuinryhmä.


Myös tämä penkki sisältää yllätyksiä puutarhurille, sillä en muista mitä kaikkia sipuleita, juurakoita ja siemeniä tähän olen istuttanut. Osittain kasvusto on turhankin tiheää ja toisaalta löytyy myös tyhjiä kohtia, sillä kaikki eivät ole itäneet tai lähteneet kasvuun.


Eniten pidän näistä uusista ruusuista. Viereen on myös tulossa korkeita daalioita ja liljoja.


Tässä minulle uusi tuttavuus Rosa Rhapsody in Blue.


Vaikka tämä ruusu avaakin terälehtensä minun makuuni turhankin suurelle, niin väri on erittäin kaunis ja kukinta runsas. Näitä ruusuja on kolme vierekkäin. Niiden edessä kasvaa tämä kaunis ja suurikukkainen, mutta yksittäisillä kukilla kukkiva Rosa Mainzer Fastnacht.


Ruusujen välistä löytyy samaa valkosääkukkaa (Dimorphotheca pluvialis "Glistering White") kuin yläpihankin kukkapenkistä.


Daalioiden edessä on vaaleanpunainen kalla Zantedeschia "Rehmannii". Kukat aukeavat valkoisina, mutta ovat alkaneet muuttua reunoilta vaaleanpunaisiksi. Niistä pitäisi tulla täysin vaaleanpunaisia.


Kukkapenkin reunuksilta löytyy myös lähes mustaa sinisievikkiä (Penny Black). 


Kukkapenkissä vasemmalle päin mentäessä tällä hetkellä kukkii kruunuvuokko (Anemone coronaria "Mr. Fokker") sinertävänliloilla kukilla. Valokuva antaa sille liian sinisen sävyn.


Kruunuvuokon takana kukkii daaliat (pakkauksessa vain nimi Dahlia "Topmix pink").


Näiden eteen istutin reunuskasviksi loistosalviaa (Salvia x sylvestris "Blue Queen").



Taustalla on kukassa vähän turhankin tiheässä oleva ruiskaunokkirypäs. Itse ihastuin näiden ruiskaunokkien väreihin.



Ruiskaunokkien edessä on vähän turhan ahtaalle tilalle joutuneet iirikset (Iris Hollandica Blauw).


Eli tällaista on tällä hetkellä kukassa alapihan uudessa kukkapenkissä. Penkkiin istutin myös viime talveksi varastoon nostamiani daalioita ja miekkaliljoja sekä siirsin liljoja edellisestä paikasta nykyisen perunamaan alta. Enhän minä muistanut, että olen joskus ruukusta istuttanut maahan myös oransseja liljoja, joten tuolla välissä ne rikkovat ajatuksen hempeän värisestä kukkapenkistä. Mutta kauniitahan nekin ovat, joten annetaan vain kaikkien kukkien kukkia.


Nyt vain innolla odottamaan, mitä muuta tuolta penkistä kasvaa.

Täältä löydät edellisen postauksen yläpihan uudesta kukkapenkistä.

Edelleenkään ei ole täällä päin vettä satanut, joten eilen illalla jouduimme jo antamaan hanavedellä ensiapua puutarhalle. Uusi "sadevedenkeräysjärjestelmänikin" on ollut aivan käyttämättömänä, sillä tynnyreitä on joutunut täyttämään kasvihuonetta ja kesäkukkia varten vesijohtovedellä.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Uusi kukkapenkki nro 1 - yllätyksiä puutarhurille

Tänä vuonna olen tehnyt kaksi uutta kukkapenkkiä. Toisen yläpihalle ladon seinustalle ja toisen alapihalle kasvihuoneen viereen. Istutusalueet ovat vielä toistaiseksi melko kapeita, mutta eivätköhän ne siitä leviä ajan mittaan ;)

Puutarhassamme värit ovat jakautuneet niin, että pääsääntöisesti yläpihan puolella on voimakkaampia sävyjä kukissa, kuten punaista ja keltaista. Alapihan puolella taas on enemmän hempeitä värejä, kuten vaaleanpunaista ja lilaa. Nämä samat sävyt ovat toistuneet tänä kesänä myös ruukkuistutuksissa.

Nämä uudet kukkapenkit ovat olleet yllätyksiä täynnä, sillä olen istuttanut niihin kaikkia mahdollisia heräteostoksia: ruusunjuuria, siemeniä, juurakoita ja sipuleita. Muiden osalta suurinpiirtein tietää, mitä pikkutaimista voi kasvaa, mutta siemenistutusten osalta on ollut täysi yllätys, mitä sieltä mullasta nousee. Välillä on ollut jopa hiukan arpapeliä, että mikä on rikkaruoho ja mikä tarkoituksella penkissä.

Eli tässäkään penkissä ei ole mitään erityistä suunnitelmallisuutta. Istutettaessa huomioin vain sävyt ja korkeudet, mutta muuten kokonaisuutta ei ole suunniteltu mitenkään. Siis tosi jännää nähdä, mitä penkistä milloinkin nousee.

Kiviaidan väliin tänä vuonna laitettu kaariportti sai viime viikolla valkoisen värin. Mielestäni se on kivempi kuin se alkuperäinen vihreä. Sen jatkoksi ojan yli on tulossa tänä kesänä vielä oikea silta tuon eurolavasillan tilalle.


Kurkataanpas mitä kukkapenkissä tällä hetkellä kukkii.

Kaunis Rosa Nostalgie, on vasta nyt avannut ensimmäisen kukkansa. Aluksi terälehtien ulkoreunat ovat punaiset ja sisäosa valkoinen, nyt vanhetessaan kukka on muuttunut tasaisemman väriseksi, lähes lohenpunaiseksi.


Reunuskasvina on upea, lähes musta sinisievikki "Penny Black". Osan näistä olen esikasvattanut sisällä, mutta suoraan ulos kylvetyt ovat kukkineet oikeastaan yhtä aikaa. Kukinnan pitäisi jatkua ainakin elokuun loppuun saakka.


Tässä kirkkaanpunainen kruunuvuokko.


Tämän liljan piti myös olla kirkkaanpunainen, mutta enemmän menee anilliininpunaisen puolelle.


Siemenistä esikasvatetut valkosääkukat (Dimorphotheca pluvialis "Glistering White") kukkivat runsaasti pakkasten tuloon saakka. Valkoinen väri kiiltelee kauniisti ja kukat avautuvat päiväksi ja sulkeutuvat yöksi.


Harlekiinikukkaa on punaisen ja oranssin eri sävyissä.


Kesäharso "Covent Garden" on kauniin hento. Tätä olisi pitänyt kylvää eri aikoihin, jotta kukinta olisi kestänyt koko kesän.


Dahlia "Nuit d'Eté" on erittäin kauniin muotoinen. Tämänkin piti olla kirkkaanpunainen (tumma sellainen), mutta violettiin se taittaa kovasti.


Esikasvatetut liljat ovat jo kukkineet penkissä ja vielä odotellaan ainakin köynnösruusu Pohjantähden, gladioluksien, tuoksuherneiden, ruiskaunokkien ja auringonkukkien kukintaa. Muutama taimi on sellainen, joista en vielä osaa sanoa varmaksi mitä sieltä on tuloillaan. Paljon on myös siemeniä, jotka eivät ole itäneet.

Onpas ollut melkoinen hellekausi! Puutarhassa ei ole jaksanut tehdä kuin pakolliset asiat. Nyt ukkonen jyristää, mutta ainakaan vielä ei jaksa tulla vettä. Puutarha on jo niin kuiva, että nurmikko aivan rohisee jalkojen alla.

Mukavaa viikon alkua!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Hurmaavan tuoksuiset loistojasmikkeet

Voi mieletön, mikä tuoksu etupihallamme on! Nyt on se aika vuodesta, kun loistojasmikkeet Philadelphus Lewisii-hybr. "Tähtisilmä" (FinE) kukkivat. Varsinkin yhtenä iltana vesisateen juuri alkaessa, tuoksu levisi koko pihalle.

Näitä loistojasmikkeita on puutarhassamme istutettuna kolme kivikkopuutarhaan eteen, pienen oleskeluryhmän viereen. Viime vuonna pari jasmiketta näytti tosi kurjilta ja luulin, että viereiset tuomi ja pihlaja vievät niiltä kaiken voiman ja veden. Näin ei nähtävästi ollutkaan, sillä kukinta on nyt aivan upeaa ja oksat ovat hyvinvoivan näköiset. Kastelin ja lannoitin niitä tänä vuonna erityisen paljon.




Harmi vain, kun kukinta on melko lyhytaikaista, mutta täytyy nyt vielä nauttia siitä. 

Jasmikkeen tuoksuista perjantaita! Tunnettehan tuoksun sinne saakka?

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Sadeveden kerääminen

Kasvihuoneen myötä on tullut entistä enemmän tarvetta sadevesien keräämiselle, sillä tomaatit erityisesti haluavat seissyttä ja lämmintä vettä kasteluun. Toki kaikki muutkin puutarhan kasvit rakastavat sadevedellä kastelua. Ja onhan se puhtaan veden tuhlausta, ellei käytä sadevettä mahdollisuuksien mukaan kasteluun. Tätä asiaa on meillä lähdetty miettimään. Meillä ei kuitenkaan kasvimaan ja kasvihuoneen lähistöllä ole yhtään ränniä, joista sadeveden voisi ottaa. Autotallin rännit ovat juuri toisessa päässä autotallia.

Markkinoilla on törmännyt muutamiin ratkaisuihin, kuinka ränneistä otetaan vesi talteen. Kalajoen loma-asuntomessuilla esiteltiin yhdenlaista "vesirosvoa", jossa rännin väliin laitetaan pätkä, jossa on hana vedentalteenottoa varten. Hyvä puoli tässä on se, että tämän voi asentaa niin korkealle kuin haluaa. Hinta oli vain suolaiset 70 euroa ja myyjäkin oli vähän turhan ylityrkyttävä, eli jäi hankkimatta.

Viime kesänä ostin yhdeltä pläkkisepältä palan rännin päähän vedenkeräystä varten. Se ei vain vielä ole löytänyt paikkaansa.


Viime viikolla kaveri toi autotalliimme vanhan roskasäiliön se varsinaista tarkoitusta varten. Se oli kuitenkin niin suuri autotalliin, että keksimme käyttää sitä vedenkeräysastiana. Vanha jäteastia vaati viitisen purkkia spraymaalia ja tämännäköinen siitä sitten tuli.


Kannen ja kahvat maalasin valkoisella ja säiliön muuten harmaalla. Kuten näette, säiliö on kyllä kovia kokenut elämänsä aikana.



Tekstit tein metallisia kirjainsabluunoita hyväksi käyttäen.

Rännin ulostulo olisi vaatinut tuuman kokoista letkua, jonka totesin olevan aivan sairaan kallista (kela 60-70 euroa). Koska emme löytäneet sovitinta tuuman paksuisesta letkusta normaaliin puutarhaletkuun, joutui isäntä tekemään tähän oman sovelluksensa. Myös suppilon ylivuotoreikä peitettiin, jotta vesi saa riittävästi painetta korkeuseroihin.



Rännistä on vesisäiliön tämänhetkiseen paikkaan laskua metrin verran, mutta vesi joutuu sitten nousta letkusta saman verran ylöspäin säiliöön. Tämä paikka on huono siitä syystä, että letku menee sisääntulokäytävän yli, eli vesisateita pitää ennustaa ja laittaa letku silloin paikoilleen. Tässä kohtaa letkua ei betonirakenteiden vuoksi pääse kaivamaan maahankaan. Haluaisin myös upottaa säiliötä hiukan alaspäin, mutta sähköjohtoputkitusten vuoksi tuossa paikassa sitä ei voi tehdä. Eli todennäköisesti tämän säiliön loppusijoituspaikka on toinen, mutta kerätköön nyt tällä hetkellä tuossa vettä. 


Painetta riitti kuitenkin letkussa korkeuseroista huolimatta, sillä eilisen vesisateen aikana säiliöön tuli vettä jo reilusti yli puolilleen. Olettaisin, että säiliön koko on 250 litraa, eli 100-150 litraa saatiin eilen jo kerättyä.



Onneksi on satanut parina päivänä, sillä luonto on todellakin sitä kaivannut.